Taikalampun alla: April 2010

Kerralla kuusi

Kävin tänään päivällä katsomassa elokuvan PRECIOUS ja
toisin kuin sydämeen ottavissa elokuvissa yleensä voi ajatella
" tämä on vain elokuvaa " niin tässä se ei onnistu,
koska on varmasti totta jollekin, jossain, juuri nyt.
Se palautti mieleeni erään kauan sitten lukemani ja kerran aikaisemmin julkaisemani ajatuksen:
- Lähimmäisen rakkaus ei ehkä pelasta maailmaa,
mutta se voi pelastaa lähimmäisen.
Yhden ihmisen pelastamiseen tarvitaan todella vain yksi ihminen.

Blogiani seuranneet ovat ehkä huomanneet mieltymykseni mietelauseisiin ja mottoihin.
Ystäväni miehellä on niitä kirjaan kerättynä yli 6000 , minulla pienessä vihkossa muutama kymmen.

- Kaottisuuden kestäminen ja varmuuden tunteesta luopuminen on välttämätöntä, jotta voi asettua ihmeen äärelle.
Aina Bergroth ja Esa Leskinen

- Ensin housut ja sitten vasta kengät.
Tuntematon

- Se mikä on liian hyvää ollakseen totta ei yleensä ole totta.
Hannu Lauerma

- Kun ruoho on vihreää se on vihreää pimeässäkin.
Tommy Taberman

- Jos sinussa on miestä antamaan sanasi
on sinussa myös miestä ottamaan se takaisin.
Sampo Sarkola

VALOKUVATORSTAI

165. haaste aiheena Kevät

Ps Haastekuvaksi valikoitui tämä keltainen pläjäys,
vaikka aiheeseen olisi sopinut myös ne ruskeat pläjäykset - yleisönosastojen suosittu kevätaihe :)

Miten jaloa neiti Berg !

Enpä olisi ikinä uskonut tuntevani tarvetta tehdä päivitystä kuninkaallisista, mutta jokin tässä ei täsmää.
Neiti Berg siis luki lehteä vuonna 2010 ja huomasi, että
voi hyvänen aika- se Åressa 2009 tapaamani Oskari olikin varattu mies ja vielä prinssisulho- enpä olisi ikinä arvannut
ja nyt on aika tehdä se ainoa kunniallinen teko.

Tämä ei liity millään lailla elämääni eikä taikalampun allekaan, mutta kertoo minulle taas kerran siitä miten kunnialliset teot ja varsinkin hyväätarkoittavat aikeet ovat saaneet / saavat niin paljon pahaa aikaan tässä maailmassa.

Mistä ovat pienet tytöt tehty ?

Se mistä käy mielestäni hienosti ilmi näistä Krista Bendován
Eeva-Liisa Mannerin runoihin tekemistä kuvituksista Otavan kustantamassa kirjassa Perhonen, hassu varpunen.

Sain kirjan eilen lainaksi Kirjakaapista kun
jäin täysin sen lumoon enkä saanut katsetta siitä.

Taitaa sisäinen tyttöni haluta kaapista ulos ?

T e r v e t u l o a !

Uusi blogini Kaikki pallot ilmassa

Ihan tätinä

Vuosia sitten silloisessa työpaikassani kuului toimenkuvaani
vastata asiakkaiden sähköposteihin.
Aika pian opin, että jos asiakas palasi asiaan otsikolla
" Hyvä Melita-täti " ei kehuja tai kiitoksia ollut luvassa.
Tädiksi kutsuminen ei ole kivaa
- ei silloin teininä eikä edelleenkään.
Joskus olen löytänyt itsestäni sen sisäisen tädin
esim viime kesänä kun oltiin juhannusaattona menossa grillaamaan pihalle.
Toukokuussa 2009 pidettiin pihallamme ensimmäisen kerran
lähes 10 vuoteen pihatalkoot ja taloyhtiön rahoilla ostettiin pallogrilli, nesteet ja hiilet ja ne laitettiin sitten roskiskatokseen jotta halutessaan voi kesällä grillata.
Oli siis juhamnnusaatto, eväät kassissa kun totesin,
että grillihiilet viety. Eväät päätyivät uuniin ja täti minussa teippasi talomme molempiin rappuihin tämän viestin.

Samainen täti minussa ihmetteli eilen uutisia kuunnellessani,
mikä saa ihmisen joka lomalla Italian Sorrentossa tekemään mitä tahansa päästäkseen sieltä pois heti eikä 4 päivän kuluttua.
Tässä tapauksessa lentämällä Saksaan, sieltä vuokra-autolla Tukholmaan ja laivalla Helsinkiin.
Sisäinen tätini kysyy myös, että miettiköhän kyseinen rouva täyttäessään eilen pesukonetta että mikä hoppu minulla oikeastaan takaisin tänne oli ?

Elämää sohvaperunana 3

Lajike: Van Gogh

Elämäni sohvaperunana on päättymässä -toistaiseksi.
Mitään helppoa elämää se ei ole paitsi jos on kaukosäädin käden ulottuvilla jolloin voi laittaa omat ajatelmansa jäähylle ja antaa mielensä vaeltaa muiden ajatelmissa,
tekemisissä ja tekemättä jättämisissä.

Sohvapeunoista kirjoitti Me Naiset lehden ihastuttavan oloinen
päätoimittaja Riitta Pollari 13.11.2008 pääkirjoituksessaan "Ylpeästi sohvaperuna" mm näin:

- " Elämäni tärkein huonekalu on ehdottomasti sohva,
joka on säästänyt minut monelta alakuloiselta hetkeltä.
Tykkään kyllä muistakin mööpeleistä, mutta sohva on ainoa huonekalu, joka on aina hyväksynyt minut juuri sellaisena kuin olen.

- Mieleeni nousee juttu 80-luvulta, jolloin erästä äidinkielen kirjaa testattiin kustantamossa.Oppikirjan kuvassa äiti retkotti sohvalla. Testiryhmä analysoi kuvaa aikansa ja tyrmäsi sen lopulta liian ahdistavana. Lapsille olisi kuulema tullut epävarma olo, kun äiti ei oikein tuntunut tietävän elämänsä suuntaa.
Niinpä kuva vaihdettiin ja äiti pääsi silittämään.

Mikä moka ! Nainen varmaan kiristeli höyryrautansa kanssa, koska ei päässyt heittäytymään sohvan uumeniin miettimään elämän ihmeellisyyksiä.
Omille lapsilleni olen päättänyt jättää vankan perinnön.
Jos jostain kannattaa olla ylpeä niin sohvalla retkottamisen taidosta ! "

Uusia alkuja eli maata näkyvissä

Virkattu lintu esitteli kuvan t-paidoista leikatuista vyyhdeistä, joista oli tulossa matto. Kuva palautti mieleen vuosien takaisen
matonkuteista virkatun kassin, mutta kun kaikenlaista muutakin on meneillään päätin pidättäytyä niissä.
Toisin kävi - niinkuin usein käy.
Otin oikotien ja revin kankaista 2 - 3 sentin suikaleita.
Nyt on sitten lähes koko kangasvarastoni repimisuhan alla-
kolmellakaan metrillä ei pitkälle virkaten pötki.

Matto tästäkin on tulossa ( kassista tulee turhan painava )
ja nimikin sillä on " Kolme aurinkoa ja kuu "

Vuosien takaisen tutun satunnainen ? tapaaminen johti siihen,
että minusta tuli ennestään tuntemattoman ihmisen palstaystävä
eli minulla on nyt "kuntosalikortti" Juorumäen Gymiin (kuva yllä)
Hyvästi elämä sohvaperunana ja tervetuloa palsternakat, nauriit, hajuherneet, kosmoskukat, merinäköala ja kastemadot !

Iloista keväistä viikonloppua toivottaen

Vaarallisilla vesillä
eli mietteitä bloggailusta

Ajatus tähän päivitykseen tuli lähettämästäni kommentista:

"Olen valitettavan usein huomannut, että se että on ostannut uuden vaaleanpunaisen kärpäslätkän herättää enemmän tuntemuksia kävijöissä kuin suuret menetykset ja tämä koskee erityisesti niiden menetyksiä, jotka eivät kuulu mihinkään
" hoviin "

ja siihen saamastani vastauksesta:
"Melita, siis olet lanseerannut uuden hienon käsityksen: "vaaleanpunaisen kärpäslätkän syndrooma".

Miksi ei siis tulla ulos asti näiden mietteiden kanssa sensijaan
että piilottelee muiden kommenttilaatikoissa ?
Bloginihan ei kuulu mihinkään kategoriaan.
Minulla ei ole paksua tukkaa, kaunis lapsi kyllä on, mutta hän on 22- vuotias eikä suostu esiintymään päivityksissäni.

Paljon puhuttu blogiähky / taukojen tarve johtuu mielestäni siitä,
ettei sitä loputtomiin jaksa täällä "yksikseen " puuhastella ja huhuilla.

Olihan tämän alkuperäinen tarkoitus olla vuorovaikutusta ja on mielestäni suorastaan törkeää käydä päivittäin blogeissa ja laittaa kommentti kerran vuodessa / ei koskaan.
Ymmärrän paremmin teeveen katselun ilman lupaa - miksi tosiaan köyhän opiskelijan tai ylipäätänsä kenenkään yksin elävän pitäisikään maksaa sama verran kuin 5 henkisen perheen.
Paljon on myös mietityttänyt tämä blogien tekoherttaisuus ja väkinäinen samaistumisenhalu tyyliin
" Sain vihdoin valmiiksi syksyllä aloittamani neuleen, mutta onkin
A. väärän värinen
B. liian kireät hihat
C. ei istu enkä yhtään tykkää "

ja siihen tulleet 40 kommenttia tyyliin
A. Voi EIII - miten kamalaa ! Olen niin pahoillani puolestasi
-itse en osaa neuloa, mutta niin tiedän miltä sinusta tuntuu !
B. Toihan on aivan upea - rakastan juuri tuota ruskeaa !
C. Ehkä ostat uudet langat ja kudot uuden - sellaisen mistä oikeesti tykkäät. Odotan täällä siitä kuvia ihan täpinöissä.

Melkoisella varmuudella voin sanoa, että jos olisin laittanut päivityksen, jossa olisin kertonut että 4 -vuotias rakas, kaunis ja viisas kissani Aston kuoli 28.12. syöpään ja olisin saanut 4 kommenttia ja 1000 kävijää olisin lopettanut tämän blogin,
joten en laittanut.

Oltuani joulukuusta 2005 täällä Taikalampun alla olen myös kohdannut sellaisen ilmiön kuin kommenttiboikotti.
Se on sitä, että joku pitkään blogiasi kommentoinnut lopettaa ja minun tapauksessani 2 ihankuin yhteisestä sopimuksesta - terveisiä !

En ole aikeissa lopettaa bloginpitämistä
- voipi olla että hengailen täällä ihan blogien tappiin asti.
Kiitos teille uskolliset ystävät A, U, H, N ja K
& kaikki muutkin blogini lukijat !

Vuoden 2009 turhat kuvat

Kamerassani ovat odottaneet päivitystä
- turhaan - nämä kuvat

Plan B - itäväylän alikulkutunneli- Kulosaaren kohdalla
( Plan A onkin kelvannut kesäkuusta 2009 )

Juu - ei ole jäänyt aikaa

Kuvattu 29.11.09 Helsingin itäväylällä Porvoon bussia
odotellessa varoiksi- jospa tulee lumeton talvi
niin onpa edes yhden pienen kinoksen kuva.

PS Olisihan se epäkorrektia haastaa ketään julkaisemaan
"turhia" kuviaan, mutta kutsu on tässä lähetetty.

Apinointia - luvalla

Jäin aikoinaan ilman Jutan järjestämän arvonnan
lehmätaulua, mutta niin jäi sata muutakin osallistujaa.
Onneksi on olemassa tee-se-itse - ratkaisu,
jonka toteutin ja luvan kanssa julkaisen.

Korvattoman lehmän pelastin jo vuosia sitten Valtterin
kirppiksen " romulaatikosta " - se on odottanut
muuttoa nukkekodin keittiöön ja nyt saanut ihan ikioman
primepaikkansa teeveen yläpuolella.