Yön ihme














Olen yöihminen - olen aina ollut.
Uskon sen olevan perinnöllistä, koska poikakin
valvoo jo neljännessä polvessa.
Kun olin ihan lapsi vielä istui äitini iltaisin keittiössä
ompelemassa veljelleni ja minulle vaatteita perintörahoilla
ostetulla Eva-ompelukoneella tai muita käsitöitä tehden.
Hänellä oli tapana sanoa minulle kun olin menossa nukkumaan,
että älä vielä mene - jää tänne seurakseni.
Mummon luona kesäisin Hangossa kukuttiin pieni himmeä
lamppu palaen yötä myöten jutellen kaiken maailman asioita.
Luin joskus kauan sitten jostain , että hyvät henget liikkuvat
keskuudessamme keskiyön ja kello kolmen välillä ja olen
taipuvainen uskomaan tämän todeksi, koska olen tuntenut
tämän "nahoissani " ja monet luovat ajatukset ovat saaneet
alkunsa juuri näinä tunteina.













Olen myös aamuihminen.
Varsinkin syksyn kuulaat, usvaiset aamut herättävät
suuria tunteita, mutta silloin tunnen olevani omillani.
Tällaiset elämäntavat eivät varmasti pitkää ikää enteile,
mutta en kyllä millään haluaisikaan elää vaippaikää uudelleen.

Illansuussa Beverlyn kanssa rannalla










Rantaan on meiltä pyörällä viisi minuuttia.
Beverly on pyöräni.
Edellisen päivitykseni kodista oli myös rantaan
5 minuuttia, mutta siellä en kokenut olevani
merenrannalla.Olisko merenranta mielentila ?












Rannalla kohtasi ihmeellinen näky-
kymmeniä valkoposkihanhia suunnitelmassa
etelänmatkaa - vaan eivät taida linnut sellaista
suunnitella vaan toimivat vaistojen varassa.










Vaistojen varassa olen itsekin parhaat päätökseni
tehnyt. Sitä taidetaan kutsua intuutioksi.











Pelastusvene - en ole tietääkseni koskaan pelastanut ketään paitsi rakkaan ystäväni Astonin kissojen taivaalta, mutta kyllä se on sitten tullut ihan selväksi kuka siinä pelasti kenet.
Pelastuksen problematiikkaa: Eikä kai ketään, joka ei halua tulla pelastetuksi voi väkisin pelastaa ?
ps Kuvat voi klikata isommiksi..

103. Valokuvatorstai

Painavinta mitä tiedän on salaisuus
joka jäi kertomatta...















Aihe on aika synkkä, vain synkät salaisuudet
jäävät kertomatta - kevyet salaisuudet taitavat
kulkea nimellä " iloiset uutiset".
Torstaihaasteen kuvani esittää lapsuudenkotiani
Itä-Helsinkiläisessä lähiössä.
Synkkiä salaisuuksia ja kurjia kohtaloita oli lähes kaikilla
tässä talossa asuvilla.Naapurirapun rouva Kiuru selitti
minulle kerran sen johtuvan pihalla kasvavista pihlajapuista-
tuovat kuulema epäonnea.
Nämän kuvan otin viime lauantaina, kun lähdin pyöräretkelle
ja matka kulki kuin johdatuksesta lapsuuden maisemiin ihan
muutaman kilometrin päähän siitä missä nykyään asun.
Erikoista on se, että aina ( harvoin ) kun näen painajaisia olen aina täällä -en koskaan nykyisessä kodissani, jossa olen asunut vuodesta 1999 enkä missään muussakaan kodissa vuoden 1985 jälkeen kun täältä muutin.

Ihan nappiin












Kuva leikekirjasta
vuodelta 2007

Tykkään kovasti napeista ja ihan yleisön pyynnöstä ( 1 )
laitan nappikuvia, jospa kerrankin menisi päivitys ihan nappiin.
Kuvassa Sienna Miller hyppii Lontoon kadulla.
Tässä nappi on jo lähellä enimmäiskokoaan - isompi olisi jo lautanen.











Tässä kuvia isojen nappejen kokoelmastani.
Muistan jostain lukeneeni, että pyöran katsotaan olevan
ihmiskunnan suurin keksintö ja tottatosiaan -
ilman pyörää ( pyöreää ) ei olisi nappejakaan.











Kuvan kangas tuli valkoisten nappien mukana yhdellä
eurolla 50-luvun ( oletus ) kotitakin muodossa
ja siitä tuli hame.









Kuva leikekirjasta
vuodelta 2007

Pidän myös pienistä napeista ja aivan erityisesti
pienistä helmiäisnapeista, joista tässä kuvassa on
askarreltu hieno " jotain "- olisiko joku mereneläjä ?
Hieno esimerkki siitä, että "jotain" voi olla kaunista.
Kuvan asetelma on Katariina Lillqvistin Prahan kodista.

Ruusuja Euroopan reunalta

Roses from northeast border of Europe -
last ones this season in Finland to be seen in nature.













TODAY´S FLOWERS

Lauantaina kuvatut ruusut taitavat olla niitä
viimeisiä, joita luonnossa näkee.
Kuvat naapuritalon pihalta, jota kautta ruusujen
takia kierrän aamuin illoin.

Kukankauniita tyyliin " ei voi olla totta " kukkaro/pikkulaukkuja
löytyy Euroopan lounaisreunalta Portugalista Carla Coquenimin
sivulta Fadas et princesas
Flowerlike beautiful purses/bags can be found in southwest
border of Europe (Portugal) in the link above.

101.Valokuvatorstai

A j a t u s








Valo tunnelin päässä syttyy ja sammuu
ajatuksen voimalla.

102.Valokuvatorstai

H e l p p o













Jos ei juuri sillä hetkellä kun sen haluaisi
nähdä jaksa ajatella niin voimallisesti
on helppo ratkaisu hankkia otsalamppu.

VALOKUVATORSTAI

Lisätty 22.9.2008

Tekstin lisääminen jälkeenpäin jo julkaistuun
saa helposti selityksen maun ja tuntuu hölmöltä,
mutta otan riskin.
Kuvassa ei ole mikään sattumanvaraisesti valittu
alikulkusilta ( tunneli ) vaan se sama, jota päivittäin
kuljin kouluun 6 vuotta ( 11- 17 v )
Inhosin sitä koulua, koska jokapäiväinen oleminen
oli silkkaa rupikonnanlientä.
Pidin kovasti kuvataiteista ja pesäpallosta, mutta
niitähän ei ollut joka päivä, joten tunnelin läpi kulkiessani
jouduin päivittäin etsimään sen " valon " jostain olemattomasta.

Otsalampusta
Vietimme keväällä Sveitsiin muuttavan ystäväni läksiäisiä,
joissa päätin pitää puheen ( 3 liuskaa ) kun valot yllättäen
sammutettiin.Tämä oli varmaan ihan automaattista
-lisää lukemani mukaan juomien myyntiä-ja hätäpäissäni
huutelin, että onko kellään otsalamppua. OLI.
Kyllä jokaisen naisen käsilaukkuun kuuluukin otsalappu-
ei voi koskaan tietää..
Meidän hieno vihreä on nyt pojan matkassa Vekaranjärvellä.
Päivityksessäni Ajatus /Helppo menivät konkreettinen ( kuvat)
ja abstrakti (teksti ) sekaisin, mutta niin käy varmasti toistekin
kun tällä " sielunviljelyä" ajatuksella on täällä liikkeellä.

Vielä kerran








USKO TOIVO RAKKAUS










Palaan viime keväiseen Hangon näyttelyyn.
Aivot alkavat pikkuhiljaa toipua siitä
taidepläjäyksestä, jonka näyttelyn kokoaminen
melkein tyhjästä neljässä viikossa aiheutti.
Tilaa oli huone + reilun metrin levyinen noin
3 metriä pitkä ikkunanlauta.









VIIVOJA JA VIIVAKOODEJA










Öljyvärit kestävät noin 2 viikkoa kuivua, mutta
ajatuksen luominen 5 minuutista 20 vuoteen,
joten ne päätin unohtaa.
Kaapissa oli veljeltä vuosia sitten saatuja puisia sikarilaatikoita,
joihin sitten nämä kuvat ja kiinnitin kevyet laatikot seinään paksulla maalarinteipillä.
Nyt ei tunnu enää ollenkaan mahdottomalta ajatukselta
uusi näyttely, mitään varsinaisia uusia ideoita ei ole
mutta parhaiten niistä saa kiinni pienen pakon edessä-
ei ole aikaa eikä myöskään paikkaa tiedossa,
mutta kun ajatus on virinyt tälle taajuudelle sitä
saattaa keksiä jotain tai joku muu keksii huomaamattaan.









HUI 1

Saareen muuten vaan














Mä saaren haluaisin vaikka pienenkin.
Siellä voisin asustaa kahden kissaystävän
kanssa aluksi osan vuodesta.
Matkatoimisto Spiesin toimitusjohtaja sai
aikoinaan henkilökunnalta syntymäpäivä-
lahjaksi tähden - minä tyytyisin pieneen
saareen.














Tie - minne se vie ?
Tästä tiedän, mutta monesta muusta ei
ole voinut tietää- on vain pitänyt valita
ja toivoa parasta ja paras se on aina ollut.













Sieniä löytyivät nämä 3 tähden nurmikuukuset,
joita ei kukaan muu taida kerätä.
Silvuplee !

Tunnustuksia & tunnustus









Olen saanut ylläolevan Hallatarelta
ja allaolevan
Hallattarelta http://hallatar.blogspot.com/
ja Anionoilta http://anioni.blogspot.com/











Tunnustus: Olen kovasti iloinen - ihan otettu suorastaan.
Suomalaista blogeista on mahdoton tehtävä
valita kenelle, joten fuskaan ja lähetän tämän
eteenpäin kahdelle ulkolaiselle joita seuraan.

***************************************
I got these rewards and will forward them to the 2
bloggs abroad whose artistic and handcraftskills I
greatly admire.
BITTER SWEET at http://mornacrites-moore.blogspot.com/

CHRISTINE CLEMMENSEN at http://christineclemmensen.blogspot.com/

***************************************




















Krisun http://krisuh.wordpress.com/
sivulta löytyi tämä kukkahaaste
TODAY'S FLOWERS
http://flowersfromtoday.blogspot.com/

Kuvassa Hangon puutarhasta kesällä saamani jasmiininoksa
(maljakko Telle-tädin Kiinan tuliainen ja taustakangas-
palasen "sain" kirpputorilta)
Lähetän tämän teille Hallatar ja Anioni ja toivon, että moni muukin saa tästä innostuksen ja tulee mukaan.

Saareen sieneen
Lähdin viime lauantaina saareen sieneen-
ilman suuntavaistoa ei kannata yksin muualle
mennäkään.Tätä voisi jo varmaan kutsua
perinteeksi, koska on jo toinen vuosi peräkkäin.













Siinä pienellä metsäaukealla tatteja
poimiessani kuulin jonkun lähestyvän ja
polkua ilmestyi shakettiin pukeutunut filmitähden
näköinen mies käsikädessä prinsessamekkoon pukeutuneen
pienen tytön kanssa ja sanoi kuningattaren englannilla:
" Hei, mitä kuuluu ?
Saarella on ravintola ja olivat varmaan sinne matkalla
ja näystä häkeltyneenä sain hädintuskin kakistettua
että hyvinhän tässä tatteja poimiessa.
Kaikki elämäni sieniretket ovat sisältäneet ihmeellisiä
hetkiä, jotka eivät liity sieniin ollenkaan.
Ystäväni Sari ja Petja ovat vieneet suuntavaistottoman
sienihullun joka vuosi metsään ja niihin retkiin kuuluu
aina paitsi erinomaiset eväät myös Petjan -hieno tenori-
italialaiset ooppera-aariat karhujen pitämiseksi loitommalla.
Viime syksynä eksyimme Inkoon metsään, mutta otin avukseni
vuosia sitten omaksumani " viisauden " eli
HUOLESTU SITTEN KUN ON TODELLA AIHETTA.

Sieniretken ainoa huono puoli on siinä, että sienille pitäisi
heti metsästä tultua tehdä jotain. Metsässä on kuitenkin
jotain niin taianomaista että sen valtaan jää ja moiset
toimet kuin sienien siivoaminen, keittäminen ja paistaminen
särkevät ikävästi sen taian.
Niinpä kuvan sienet joutuivat yöpymään/valvomaan
parvekkeella lauantai-sunnuntai välisen yön.












Nämä langat ostin jo heinäkuussa
kirpputorilta ja ennenvanhaan niistä
olisi jo tullut "jotain". Nyt en edes tiedä
mitä niistä voisi tulla. Ehkä lyhythihainen pusero,
jossa iso pyöreä kaula-aukko ja isot napit ?
Rakastan isoja nappeja ( olen keräillyt niitäkin !! vuosia )
Liian isoja nappeja ei valmisteta eli jos nappi on
olemassa se ei voi olla liian iso.














Luonnonkaunista syyskuuta kaikille !