Tuesday, September 30, 2008

Yön ihme














Olen yöihminen - olen aina ollut.
Uskon sen olevan perinnöllistä, koska poikakin
valvoo jo neljännessä polvessa.
Kun olin ihan lapsi vielä istui äitini iltaisin keittiössä
ompelemassa veljelleni ja minulle vaatteita perintörahoilla
ostetulla Eva-ompelukoneella tai muita käsitöitä tehden.
Hänellä oli tapana sanoa minulle kun olin menossa nukkumaan,
että älä vielä mene - jää tänne seurakseni.
Mummon luona kesäisin Hangossa kukuttiin pieni himmeä
lamppu palaen yötä myöten jutellen kaiken maailman asioita.
Luin joskus kauan sitten jostain , että hyvät henget liikkuvat
keskuudessamme keskiyön ja kello kolmen välillä ja olen
taipuvainen uskomaan tämän todeksi, koska olen tuntenut
tämän "nahoissani " ja monet luovat ajatukset ovat saaneet
alkunsa juuri näinä tunteina.













Olen myös aamuihminen.
Varsinkin syksyn kuulaat, usvaiset aamut herättävät
suuria tunteita, mutta silloin tunnen olevani omillani.
Tällaiset elämäntavat eivät varmasti pitkää ikää enteile,
mutta en kyllä millään haluaisikaan elää vaippaikää uudelleen.

5 Comments:

Blogger arleena said...

Kaunis puistotie sekä yöllä että aamulla. Minne se vie, ainakin muistoihin ja unelmiin .

Postauksesta tuli mieleeni omat lapsuuteni illat ja alkuyöt ullakon kesähuoneissa. Pitäämä postata niistä joskus.

1:10 AM  
Blogger Melita said...

Hei Arleena,
Kotimme vieressä oleva puistokuja on jotenkin niin kiehtova,että se oli pakko kuvata.Yökuvahan ei ole ollenkaan tarkka, mutta päätin että saa olla juuri sellainen.
Minäkin olen viettänyt öitä serkkujen maalla Tenholassa ullakkohuoneessa.
Hienoja muistoja - jään odottamaan postitustasi.

8:36 AM  
Blogger Hallatar said...

Tosiaankin! =)
Siullakin yö mielessä.

Usein, jos alkaa vaikka jutella illalla
se puhe ei meinaa loppua lainkaan
vaan asiaa riittäisi vaikka kuinka.
Ja se uniaika menee ikään kuin ohi...

10:08 AM  
Blogger neidonhiuspuu said...

Liikuttavat muistot sinulla.
Läheisyys toisten kanssa.
Minä muistan öistä tuoksut ja äänet.
Jos oli kuuma tai hiljaista.
Jalkapohjiin liimautuvat poppelit.
Maitokärryjen suhinan, kun pyörä hankasi saunalta tullessa.
Sirkat ja sammakot.
Koiran aution haukunnan järven takaa.

6:09 AM  
Blogger Melita said...

Hei Neidonhiuspuu,
Kylläpä kuvailit kauniisti- minäkin muistan sirkat ja sammakot ja koiran haukunnan järven yli lapsuudenystäväni maalla Hattulassa.

9:57 AM  

Post a Comment

Subscribe to Post Comments [Atom]

<< Home

website hit counters
free web counters