Saareen sieneen
Lähdin viime lauantaina saareen sieneen-
ilman suuntavaistoa ei kannata yksin muualle
mennäkään.Tätä voisi jo varmaan kutsua
perinteeksi, koska on jo toinen vuosi peräkkäin.













Siinä pienellä metsäaukealla tatteja
poimiessani kuulin jonkun lähestyvän ja
polkua ilmestyi shakettiin pukeutunut filmitähden
näköinen mies käsikädessä prinsessamekkoon pukeutuneen
pienen tytön kanssa ja sanoi kuningattaren englannilla:
" Hei, mitä kuuluu ?
Saarella on ravintola ja olivat varmaan sinne matkalla
ja näystä häkeltyneenä sain hädintuskin kakistettua
että hyvinhän tässä tatteja poimiessa.
Kaikki elämäni sieniretket ovat sisältäneet ihmeellisiä
hetkiä, jotka eivät liity sieniin ollenkaan.
Ystäväni Sari ja Petja ovat vieneet suuntavaistottoman
sienihullun joka vuosi metsään ja niihin retkiin kuuluu
aina paitsi erinomaiset eväät myös Petjan -hieno tenori-
italialaiset ooppera-aariat karhujen pitämiseksi loitommalla.
Viime syksynä eksyimme Inkoon metsään, mutta otin avukseni
vuosia sitten omaksumani " viisauden " eli
HUOLESTU SITTEN KUN ON TODELLA AIHETTA.

Sieniretken ainoa huono puoli on siinä, että sienille pitäisi
heti metsästä tultua tehdä jotain. Metsässä on kuitenkin
jotain niin taianomaista että sen valtaan jää ja moiset
toimet kuin sienien siivoaminen, keittäminen ja paistaminen
särkevät ikävästi sen taian.
Niinpä kuvan sienet joutuivat yöpymään/valvomaan
parvekkeella lauantai-sunnuntai välisen yön.












Nämä langat ostin jo heinäkuussa
kirpputorilta ja ennenvanhaan niistä
olisi jo tullut "jotain". Nyt en edes tiedä
mitä niistä voisi tulla. Ehkä lyhythihainen pusero,
jossa iso pyöreä kaula-aukko ja isot napit ?
Rakastan isoja nappeja ( olen keräillyt niitäkin !! vuosia )
Liian isoja nappeja ei valmisteta eli jos nappi on
olemassa se ei voi olla liian iso.














Luonnonkaunista syyskuuta kaikille !