Thursday, September 04, 2008

Saareen sieneen
Lähdin viime lauantaina saareen sieneen-
ilman suuntavaistoa ei kannata yksin muualle
mennäkään.Tätä voisi jo varmaan kutsua
perinteeksi, koska on jo toinen vuosi peräkkäin.













Siinä pienellä metsäaukealla tatteja
poimiessani kuulin jonkun lähestyvän ja
polkua ilmestyi shakettiin pukeutunut filmitähden
näköinen mies käsikädessä prinsessamekkoon pukeutuneen
pienen tytön kanssa ja sanoi kuningattaren englannilla:
" Hei, mitä kuuluu ?
Saarella on ravintola ja olivat varmaan sinne matkalla
ja näystä häkeltyneenä sain hädintuskin kakistettua
että hyvinhän tässä tatteja poimiessa.
Kaikki elämäni sieniretket ovat sisältäneet ihmeellisiä
hetkiä, jotka eivät liity sieniin ollenkaan.
Ystäväni Sari ja Petja ovat vieneet suuntavaistottoman
sienihullun joka vuosi metsään ja niihin retkiin kuuluu
aina paitsi erinomaiset eväät myös Petjan -hieno tenori-
italialaiset ooppera-aariat karhujen pitämiseksi loitommalla.
Viime syksynä eksyimme Inkoon metsään, mutta otin avukseni
vuosia sitten omaksumani " viisauden " eli
HUOLESTU SITTEN KUN ON TODELLA AIHETTA.

Sieniretken ainoa huono puoli on siinä, että sienille pitäisi
heti metsästä tultua tehdä jotain. Metsässä on kuitenkin
jotain niin taianomaista että sen valtaan jää ja moiset
toimet kuin sienien siivoaminen, keittäminen ja paistaminen
särkevät ikävästi sen taian.
Niinpä kuvan sienet joutuivat yöpymään/valvomaan
parvekkeella lauantai-sunnuntai välisen yön.












Nämä langat ostin jo heinäkuussa
kirpputorilta ja ennenvanhaan niistä
olisi jo tullut "jotain". Nyt en edes tiedä
mitä niistä voisi tulla. Ehkä lyhythihainen pusero,
jossa iso pyöreä kaula-aukko ja isot napit ?
Rakastan isoja nappeja ( olen keräillyt niitäkin !! vuosia )
Liian isoja nappeja ei valmisteta eli jos nappi on
olemassa se ei voi olla liian iso.














Luonnonkaunista syyskuuta kaikille !

10 Comments:

Blogger Christine said...

What a beautiful picture. I can almost smell these wonders:)

1:09 PM  
Blogger HELKA said...

Mukavalta kuulosti sieniretkesi, taidan minäkin tehdä sellaisen viikonloppuna! Täällä maaseudun pusikoissa tuskin kävelee noin "hienoja" yllätyksiä vastaan, ehkä korkeintaan hirvimiehiä ja muita metsäläisiä :)

Syksy on lempivuodenaikani, rakastan sumuisia aamuja.

Lämmintä syksyn jatkoa!

9:41 PM  
Blogger neidonhiuspuu said...

Olen samaa mieltä,
nappi ei voi koskaan olla liian suuri!
Ostin Unkarista joskus upeat suuret puunapit, joita olen vaihtanut neuleesta toiseen.
Näin myöskin todella SUURET pitkät helmet jossakin lehdessä ja ajattelin, että sellaiset pitää saada (=tehdä)!
Hauskaa sienestystä!
Mikä on muuten lempivärisi nyt?

9:08 AM  
Blogger neidonhiuspuu said...

Kävi mielessä, sopisiko pieni nappipostaus? Haluaisin nähdä sun suuret napit...

10:43 AM  
Blogger Melita said...

Hello Christine,
Thank you !
Hei Helka,
Kyllä hirvimiehet ja muut metsäläiset kuulostavat yhtä hienoilta yllätyksiltä.En huomannutkaan kukkakuvassa aamusumua, mutta sehän siinä näkyykin.Syksy on ehdottomaasti minunkin lempivuodenaikani.
Hei Neidonhiuspuu,
Kiitos vinkistä,pitääkin laittaa nappipostitus-ehkä sinäkin esittelet puunappisi.
Lempivärini vaatteissa taitaa olla harmaa tai viininpunainen-muuten vihreän eri sävyt.
Sininen näyttää mielestäni hyvältä vain taivaalla.

11:10 AM  
OpenID krisuh said...

Punikkitatteja!! Voi että, koskahan ehtisin metsään? Minulla on suuntavaistoa, mutta täällä on nykyisin joko hullun lailla(siis oikeesti) hirvikärpäsiä tai nähty justiinsa karhuja/susia/muita petoja, ettei sieneen oikein yksin uskalla lähteä. Ja kun minulla olisi vapaata, muuta ovat töissä.... :(

11:53 PM  
Blogger Hallatar said...

Hei Melita. =)

Miten komeita sieniä sadunomaiselta reissulta. =)

11:54 AM  
Blogger Melita said...

Hei Krisu,
Niin punikkitatteja olen löytänyt kaksi vuotta peräkkäin saaresta ja niistä valmistan mm Carlo Pontin risottoa.Ennen hänen ohjeensa lukemista luulin,että keitetyt riisit vaan sekoitetaan pannulla jonkin kanssa.Sulla on sivuillasi ihania ruokaohjeita ja kun syksy toivon mukaan jatkuu lämpimänä vielä pitkään toivon sinunkun pääsevän tattien luo.
Ei karhua kyllä olisi kiva tavata varsinkin kun ohjeistus on,että paras mennä sikiöasennossa maahan makaamaan !!
Hei Hallatar, pienet tatit jo paistoin saman tien-nämä jäivät yön yli parvekkeelle.Metsässä on mielestäni niin paljon taikaa että sinne pitäisi mennä joka päivä.Niinkuin kirjoitin on sienireissuissa ollut aina jotain erityistä- jopa niissä kun ei sieniä ole löytynyt.

12:55 PM  
Blogger Hallatar said...

Totta.
Metsässä on aina taikaa. =)

8:23 AM  
Blogger Anioni said...

Kaunista syyskuuta sinullekin! Käy kurkkaamassa blogiini :)

12:22 PM  

Post a Comment

Subscribe to Post Comments [Atom]

<< Home

website hit counters
free web counters