Sunday, September 28, 2008

Illansuussa Beverlyn kanssa rannalla










Rantaan on meiltä pyörällä viisi minuuttia.
Beverly on pyöräni.
Edellisen päivitykseni kodista oli myös rantaan
5 minuuttia, mutta siellä en kokenut olevani
merenrannalla.Olisko merenranta mielentila ?












Rannalla kohtasi ihmeellinen näky-
kymmeniä valkoposkihanhia suunnitelmassa
etelänmatkaa - vaan eivät taida linnut sellaista
suunnitella vaan toimivat vaistojen varassa.










Vaistojen varassa olen itsekin parhaat päätökseni
tehnyt. Sitä taidetaan kutsua intuutioksi.











Pelastusvene - en ole tietääkseni koskaan pelastanut ketään paitsi rakkaan ystäväni Astonin kissojen taivaalta, mutta kyllä se on sitten tullut ihan selväksi kuka siinä pelasti kenet.
Pelastuksen problematiikkaa: Eikä kai ketään, joka ei halua tulla pelastetuksi voi väkisin pelastaa ?
ps Kuvat voi klikata isommiksi..

7 Comments:

Blogger arleena said...

Lintujen seuraaminen, en tarkoita bongausta, on mukavaa. Käyn itsekin rannalla silloin tällöin pelkästään lintujen takia. Niiden touhuja on hauska katsella.

11:26 AM  
Blogger violet said...

"Eikä kai ketään, joka ei halua tulla pelastetuksi voi väkisin pelastaa ?"
Ei voi - vaikka monet naiset luulevatkin niin naidessaan rentun ja kuvitellessaan rakkaudella parantavan ja hyvän tien löytyvän.
Tämmönen kärjistys tähän.

2:32 AM  
Blogger Melita said...

Hei Arleena,
Linnut ovat tosiaan kauniita seurattavia - kiitos kommentistasi !
Hei Violet,
Huomasin jo eilen miten tyhmän kysymyksen olin esittänyt, mutta en viitsinyt poistaakaan.Ei kai tekstin aina tarvitse olla maailman fiksuinta.Kysymys oli minulle vuosia sitten tuttu - kuuluin niihin " moniin " naisiin.
Viimeaikaiset tapahtumat toivat taas kysymyksen mieleen, mutta aina on ollut ja tulee olemaan ihmisiä jotka ovat avun "tuolla puolen"??

4:38 AM  
Blogger violet said...

Ei se minusta ollut tyhmä kysymys, retorinen ehkä, korkeintaan.
Ajattelin kovasti yhtä ystävää, jolle on kasaantunut näitä "pelastettavia" useitakin.
Tavallaan ymmärrän sen toiveen siitä että rakkaus voisi paikata. Ilman muuta se moneen asiaan auttaakin.
Mutta sitten...ei aina.

Muistan erään juopon jota yritettiin saada hoitoon. Hänen ainut toiveensa oli "saada ryypätä itsensä hengiltä".
Niin. Mitä me muut olemme lopulta sanomaan ettei niin saa tehdä?

4:44 AM  
Blogger Melita said...

Hei Violet,
Olet oikeassa - se oli oikeastaan sellaista " ääneen ajattelua "
On todella olemassa ihmisiä, joille
kertyy enemmänkin näitä " autettavia" ja sitten niitä joita kerrasta uskovat, ettei rakkaus aina riitä.
Kurjaa jos nuori haluaa ryypätä itsensä kuoliaaksi, mutta vanhukselta ( yli 80 kymppiseltä ) sen melkein voi ymmärtää.
Kiitos Violet sisäistyneestä kommentistasi !

5:20 AM  
Blogger Melita said...

Hei vielä,
Muistuu mieleen kertomus työtoverini isästä, joka varmisti että omalla isällään oli aina tarpeeksi viskiä kotona niiden 12 päivittäisen pillerin alas saamiseen.Isänsä halusi nimenomaan huutoa ne alas lempiviskillään.Muu suku oli pöyristynyt ja piti tätä 84-vuotiaan isoisän avustettuna itsemurhana !
Niin - mitä me olemme sanomaan, miten elämä on elettävä.

5:56 AM  
Blogger neidonhiuspuu said...

Minusta tämä ei ollut tyhmä mietintä ollenkaan.
Jäin miettimään sitä pitempäänkin, kun yritin väistella tunteita mitä sen mukana tuli:)
Ehkäpä useimmilla on joitakin kokemuksia autettavista, jotka eivät halua apua tai nimenomaan haluavat, että joku auttaa heitä. Aina vaan.
-Voi noita sukuja ja toisten asioiden holhoamisia...

7:12 AM  

Post a Comment

Subscribe to Post Comments [Atom]

<< Home

website hit counters
free web counters