Elämää sohvaperunana osa 1
Lajike: Marabel
Olen tämän syksyn saanut ensimmäisen kerran tutustua elämään sohvaperunana ja monenlaisia yllättäviäkin tuntemuksia se on herättänyt- ehkä en kuitenkaan ole niin laiska kuin olen ajatellut olevani.
Olen myös löytänyt uuden lempiperunan nimeltään Marabel
vaan en tiedä olisiko se ollut löydettävissä aikaisemmin.
Kauniin keltainen ja jauhoinen -just sellainen jota voi syödä ihan vain voin kanssa. On minulla jotain yhteistä Brigitte Bardotkin kanssa- tykkään pikkuruudullisesta, eläimistä ja perunasta sen kaikissa muodoissa.
Kuvan sohva on päällystetty Jane Churchillin kankaalla -
meidän tummanharmaalla farkkukankaalla.
Yhdeksäs jo !
Lajike: Marabel
Olen tämän syksyn saanut ensimmäisen kerran tutustua elämään sohvaperunana ja monenlaisia yllättäviäkin tuntemuksia se on herättänyt- ehkä en kuitenkaan ole niin laiska kuin olen ajatellut olevani.
Olen myös löytänyt uuden lempiperunan nimeltään Marabel
vaan en tiedä olisiko se ollut löydettävissä aikaisemmin.
Kauniin keltainen ja jauhoinen -just sellainen jota voi syödä ihan vain voin kanssa. On minulla jotain yhteistä Brigitte Bardotkin kanssa- tykkään pikkuruudullisesta, eläimistä ja perunasta sen kaikissa muodoissa.
Kuvan sohva on päällystetty Jane Churchillin kankaalla -
meidän tummanharmaalla farkkukankaalla.
Yhdeksäs jo !
posted by Melita at
3:09 AM
8 Comments:
Aivan mahtava kuva :D
Minun lempiperunani on perinteinen Puikula. Ja Pito on hyvää muussiin. Vanhana pottumyyjänä täytyy vähän lajikkeita tunnistaa ;) Marabelista en kyllä ole ennen kuullutkaan. Vaikka ei meillä kauheasti perunaa nykyään syödä edes, lähinnä koiralle keitetään ja muussataan.
Voi mikä kuva!:)
Ja kiitos oikein oikein kovasti ihanasta postista.:) Jälleen kerran...:)
Nyt mun on ehkä pakko leipoa pipareita, vaikka olin jo vähän ajatellu että ehkä jätän tänä vuonna väliin. (En mä kyllä oikeasti vois olla leipomatta, pakko saada syödä piparitaikinaakin...)
Kyllä perunan kelpaa köllötellä noin hemaisevalla sohvalla.
Laitoin just uuniin peruna-broileripataa. Sekin peruna näytti ihan Marabelilta.
Aivan magnificent postaus ja niin hieno kuva! Olen perinyt pastahulluuden äidiltä- kaikki makaronit, nuudelit ja spagetit maistuu, mutta isän puolelta olen perinyt mieltymykseni perunamuussiin. Se on vaan niin hyvää! Ihan perusmuussi on parasta, mutta välillä on kiva sekoittaa mukaan porkkanaa tai pinaattia ja valkosipulia :)
Hei Jutta,
KIITOS !
Puikulapussin ostan aina jouluksi ja kerran yrittänyt sitä viljelläkin vuokraviljelypalstalla, mutta ei etelän valo riitä.En ole aikaisemmin tätä Marabelia nähnytkään.
Kiitos Hilja ja kiva kun tykkäsit !
Pipartaikina onkin vähintään yhtä hyvää kuin piparit.
Hei Arleean,
Peruna-broilerivuoka kuulostaa tosi hyvältä - palat laitetaan vissiin luineen ja perunat puolikkaina ? Sitruunalohkoja ?
Merci bokuu Flicka,
Tykkään kuvan sohvasta tosi paljon ja muusi on niin hyvää ja kaikki pastat kyllä kans.
Hei Melita, tuolla oman blogin puolella kun vastasin sun kommenttiin tuli mieleen yks juttu mikä on sulle pitänyt kertoa niin tulin tänne kertomaan...
Nimittäin yks ilta kun en saanu nukuttua ja netissä vaan roikuin niin rupesin lukemaan sun blogin arkistoja. Niin siitä piti sanoa että voi hurja miten kaikkia uskomattoman hienoja juttuja oot tehny! Ne kaikki sun näyttelyjutut ja muut. Sulla on kyllä valtavasti mielikuvitusta ja luovuutta ja huumorintajua ja taitoa, ihailen!!
Hellanlettas mikä sohvaperunainen! =D
Iiiihana! =D
Miekin pidän pottusista kovasti, kaikissa muodoissaan. Siikli on ollut mun suosikkini. =)
K I I T O S Hilja,
Kauniista sanoistasi - eilen juuri tuntui koko blogi niin pohjaanpalaneelta että oli vaikeaa ajatella edes jatkavansa.
Hei Una,
Kiitos kommentista - perunat on niin hyviä ja sikli todella herkullinen.
Oikeastaan innostuin uudelleen perehtymään eri lajikkeihin.
Post a Comment
Subscribe to Post Comments [Atom]
<< Home