Erikoisia ammatteja

Reissussa maailmalla törmää ihmeellisiin työtilaisuuksiin
ja koska pää on ihan eri taajuudella kuin koti-Suomessa
niin niihin rohkenee tarttua.

Lontoossa ilman työlupaa oli tarjolla virka













-Miljonäärin paitojen silittäjä ja pukujen prässääjä.

Haastattelu ei mennyt ihan niinkuin olisin toivonut eikä se
liittynyt silittämiseen ollenkaan.
"Jos lähetän sinut ostoksille niin tunnethan paunat ja unssit ? "
"En kyllä, mutta tiedän että maili on noin 1.6 kilometriä "
"Voi hyvänen aika, eihän pekonia osteta kilometreittäin ! "

Sain ehkä viran kun jätin vastaamatta, että miksi ei ja jätin myös
kertomatta etten ole kummemmin silittänyt sen koomin kun
pienenä pilasin uudet 100 prosenttia pölyesteriä olevat vaalean
harmaat hiihtohousut kuumalla raudalla ja silitysrauta kaappiin
piilotettuna odotin päiväkausia tuomiota.
Paidat ja puvut olivat niin kalliita kuin rahalla vain saa -
ja jo niiden esilleottaminen kaapista herätti kauhuntunteita.

Peter oli argentinalais-englantilainen itsetehty miljönääri,
sitäsorttia jonka mielestä niinä päivinä kun hänellä on hauskaa
- silloin pitää kaikilla muillakin olla hauskaa. Toimeenkuvaani
kuului myös pienimuotoinen siivoustoimi- samppanjapullojen ja
korkkien toimittaminen roskiin sekä sen varmistaminen, että
jääkaapissa oli aina käsinpuristettua appelsiinimehua.
Samppanjat toimitti paikallinen viinikauppias.

Työ päättyi kun jouduin turistiviisumin mentyä umpeen
palaamaan Suomeen- ehkä olisi päättynyt aikaisemmin
jossen olisi ymmärtänyt, että niitä takorautaisessa
viinitelineessä pölynpeitossa olevia viinipulloja
ei tarvitse pyyhkiä kostealla rätillä.