Tuesday, August 04, 2009

Erikoisia ammatteja

Reissussa maailmalla törmää ihmeellisiin työtilaisuuksiin
ja koska pää on ihan eri taajuudella kuin koti-Suomessa
niin niihin rohkenee tarttua.

Lontoossa ilman työlupaa oli tarjolla virka













-Miljonäärin paitojen silittäjä ja pukujen prässääjä.

Haastattelu ei mennyt ihan niinkuin olisin toivonut eikä se
liittynyt silittämiseen ollenkaan.
"Jos lähetän sinut ostoksille niin tunnethan paunat ja unssit ? "
"En kyllä, mutta tiedän että maili on noin 1.6 kilometriä "
"Voi hyvänen aika, eihän pekonia osteta kilometreittäin ! "

Sain ehkä viran kun jätin vastaamatta, että miksi ei ja jätin myös
kertomatta etten ole kummemmin silittänyt sen koomin kun
pienenä pilasin uudet 100 prosenttia pölyesteriä olevat vaalean
harmaat hiihtohousut kuumalla raudalla ja silitysrauta kaappiin
piilotettuna odotin päiväkausia tuomiota.
Paidat ja puvut olivat niin kalliita kuin rahalla vain saa -
ja jo niiden esilleottaminen kaapista herätti kauhuntunteita.

Peter oli argentinalais-englantilainen itsetehty miljönääri,
sitäsorttia jonka mielestä niinä päivinä kun hänellä on hauskaa
- silloin pitää kaikilla muillakin olla hauskaa. Toimeenkuvaani
kuului myös pienimuotoinen siivoustoimi- samppanjapullojen ja
korkkien toimittaminen roskiin sekä sen varmistaminen, että
jääkaapissa oli aina käsinpuristettua appelsiinimehua.
Samppanjat toimitti paikallinen viinikauppias.

Työ päättyi kun jouduin turistiviisumin mentyä umpeen
palaamaan Suomeen- ehkä olisi päättynyt aikaisemmin
jossen olisi ymmärtänyt, että niitä takorautaisessa
viinitelineessä pölynpeitossa olevia viinipulloja
ei tarvitse pyyhkiä kostealla rätillä.

5 Comments:

Blogger arleena said...

Tuollaisen työpaikan olisin halunut kokea. Hetki miljonäärin maailmassa silittäjänä ja viinikellarin hoitajana.

11:34 PM  
Blogger Melita said...

Hei Arleena,
Juu - oli se kokemus kerrassaan, varsin erikoista enkä polttanut yhtään paitaa. Peter on myös aika erikoinen, terävä kuin partaveitsi ja odotti nopeita vastauksia,joten valppaana joutui koko ajan olemaan ettei kuulostaisi tylsältä.

5:42 AM  
Blogger Hilja said...

Oho mikä työpaikka, varmasti kokemus.
Melkein kuin jostakin elokuvasta kuulostaa, paitsi että jos se olis elokuvasta, miljonääri olisi rakastunut suhun ja eläisitte onnellisina elämänne loppuun...

(Mä olin kerran museolla töissä ja mun piti ommella taustakangas valokuvien ottamista varten. Ompelu meni ihan hyvin, mut sitten kun silitin sitä niin poltin ruskean raudankuvan keskelle kangasta. En ollu ennen käyttänyt ei-höyryrautaa ja se kärähtikin yllättävän nopeasti...)

9:08 AM  
Blogger Una said...

Ihana seikkailu. =)

Ihana olet siekin. =)

*halitus*

7:20 PM  
Blogger Melita said...

Hei Hilja,
HIH !!! En kyllä Peterin morsmaikuksi hinkunut - oli se senverran monisyinen ihminen eikä tällä Esa Pakarisen naamalla olisi edes paljon mahiksia ollutkaan, mutta olisi se kiva joskus löytää joku rikas/rakas "ystävä" joka vaikka lennättäisi Pariisiin lounaalle ja illaksi kotiin !

Hei Una,
Ihana ! - niin sinäkin !
Ihan pusun poskelle lähetän.

9:28 AM  

Post a Comment

Subscribe to Post Comments [Atom]

<< Home

website hit counters
free web counters