Sielunviljely jatkuu eli
E niinkuin
Elämä, ele, etana, erakko, enkeli ja
tietysti Ella ja Edith, jonka haudalta kuva on.
Lähdimme vartavasten Pariisiin ystäväni
Irinan kanssa joulukuussa 1998
viedäksemme kukkia Edith Piafin haudalle
Père Lachaisen hautausmaalle.
Irinan haave pienestä tytöstä oli ollut viedä
Edithille punaisia ruusuja ja minun rakkauteni
hänen musiikkinsa sai meidät lähtemään
matkalle.
Edith kuoli 10.10.1963 ja 35 vuotta myöhemmin
haudalla oli päiväntuoreita kukkia -
Mikä Elämä !
Mietin edelleen, että olisivatko kukkien tuojat
paitsi että rakastivat hänen musiikkiaan -
niitä jotka eivät kadu mitään tai eivät haluaisi
katua mitään.
Niinkuin Kari Väänänen vilmiohjaaja Kemijärveltä
vastasi Helsingin Sanomien haastattelussa
huhtikuussa 2008 kun kysyttiin: Mitä kadut ?
"Monia asioitahan sitä katuu ... kadun sitä,
että olen joskus katunut jotain."
Jatkuu F niinkuin...
E niinkuin
Elämä, ele, etana, erakko, enkeli ja
tietysti Ella ja Edith, jonka haudalta kuva on.
Lähdimme vartavasten Pariisiin ystäväni
Irinan kanssa joulukuussa 1998
viedäksemme kukkia Edith Piafin haudalle
Père Lachaisen hautausmaalle.
Irinan haave pienestä tytöstä oli ollut viedä
Edithille punaisia ruusuja ja minun rakkauteni
hänen musiikkinsa sai meidät lähtemään
matkalle.
Edith kuoli 10.10.1963 ja 35 vuotta myöhemmin
haudalla oli päiväntuoreita kukkia -
Mikä Elämä !
Mietin edelleen, että olisivatko kukkien tuojat
paitsi että rakastivat hänen musiikkiaan -
niitä jotka eivät kadu mitään tai eivät haluaisi
katua mitään.
Niinkuin Kari Väänänen vilmiohjaaja Kemijärveltä
vastasi Helsingin Sanomien haastattelussa
huhtikuussa 2008 kun kysyttiin: Mitä kadut ?
"Monia asioitahan sitä katuu ... kadun sitä,
että olen joskus katunut jotain."
Jatkuu F niinkuin...
posted by Melita at
11:17 AM
7 Comments:
Hyvä että kukat menivät perille.
Ja katuminen...
ehkä ei pitäisi, mutta kadun asioita joita en ole tehnyt, en niinkään tekemisiäni.
Olisipa hieno sanoa että "rien".
Hei Violet,
Valitettavasti ei hautausmaan luona olleella kukkakauppiaalla ollut punaisia ruusuja,joten punainen ja keltainen gerbera ovat meiltä.
Olen jotenkin koko ikäni alitajuisesti ymmärtänyt,ettei mitään tekemisiään kadu- vain tekemättäjättämisiään, joten olen lapsenomaisesti tarttunut jokaiseen tilaisuuteen,joten ainoa mitä tänään kadun on se etten lähtenyt silloin 20 vuotta sitten tanssimaan Cafe de Artistissa Lontoossa kun kauniisti pyydettiin...
Pidän myös Edit Piafin musiikista ja juuri Piafin esittämänä. Harmaa varpunen ei todellakaan ole harmaa, vaan ikuisesti musiikkinsa kautta elävä.
Kadu en - tehtyä, mutta jotain tekemätöntä kadun.
Kaikki mitä olen tehnyt kuuluvat kohtalonomaisesti juuri minun elämään i, ne ovat tehneet elämästäni juuri sen mitä se on -
...no rien de rien, no je ne regrette rien.. alkoi välittömästi soida päässäni. Oletko nähnyt Edith Piafista kertovan elokuvan? Itse pidin siitä kovasti.
Hei Katilein,
En ole nähnyt Piaf elokuvaa - olisi kyllä jo pitänyt.Näin aikoinaan Piafista tehdyn dokumentin ja päällimmäisenä jäi mieleen hänen viimeinen aviomiehensä Sarapo ja SE rakkaus !
Kiitos visiitistä ja kommentista :) Kaunis blogi sinulla!
Kiitos Hanna !
Post a Comment
Subscribe to Post Comments [Atom]
<< Home