Thursday, June 26, 2008

KIRJOITIN LIITUTAULUUN





Salaperäinen Asukas O oli jättänyt
viestin juhannuspäivitykseeni pitäen
minua rohkeana, kun kykenen rehelliseen
itsetutkisteluun!! Uskon, että tämä kommentti
ei ollut tarkoitettu minulle ollenkaan vaan
jollekulle muulle, mutta kun nyt noin johdatellaan
voisinkin suorittaa ihan julkista itsetutkiskelua
yksityinen, omissa oloissa tehty kun on tosi vaikea laji.
Minulla on keittiössä liitutaulu, johon toukokuussa 2006 kirjoitin
" Mä olen jo "
Tämä ajatus putkahti mieleeni bussissa matkalla töistä ja
on lukenut liitutaulussa siitä lähtien.Muut tekstit ovat tulleet
ja mennet, mutta tätä ei vain voi pyyhkiä pois.
Toukokuussa 2006 tuntui siltä, että olen jo.
Kaikki unelmat toteutettu, jopa ne joista en
edes ollut osannut unelmoida. Asuminen ulkomailla,
ihana poika ja ihan ikiomia näyttelyitä,
pitkäaikaisia ystävyys-suhteita ja vaikka mitä
- kaikkia elämyksiä en ole ihan vieläkään sulatellut.
MUTTA... en ole ihan vakuuttunut.
Mitä tarkoittaa jos ajattelee, että on jo ?
Onko se edes mahdollista ja onko se sitä, ettei tarvitse enää
tehdä mitään merkittävää ?Jospa koko elämä on perustunut
suorittamiseen, aina halunnut tehdä kaiken oikein niin
voiko koskaan todella saapua siihen hetkeen kun on jo ?
Siis eläessään..
Lämpimästi suosittelen tutustumista Asukas O:n mielenkiintoiseen
sielunmaisemaan osoitteessa http://asukaso.blogspot.com/

IHMEKUVA












Tämä on ihme kuva siinä mielessä,
etten ole vuosiin ehtinyt tätä ottaa.
Kerrostalomme pihalla kasvaa ruohoa,
muutama helmihyasintti, akilleijoja, jotka huoltomiehen julma
ruohonleikkuri yleensä katkoo kauneimman kukoistuksen hetkellä
( tänä kesänä siirrän rippeet turvaan)
samoin kävi nurmikolla kasvaneelle Mariankämmekälle.
Näistä kauniista sormustinkukista ei ole vuosiin ole ehtinyt kuvia
ottaa , saati ihailla kun ne aina päätyvät jonkun maljakkoon.

10 Comments:

Blogger Helmi Junika said...

Minusta tuo ajatus sisältää sen, että ihminen on arvokas sellaisenaan kuin hän on tässä hetkessä (vaikka toki aina voi pyrkiä kohti parempaa).

Siis että elämää ei tarvitse käyttää siitä murehtimiseen, että kun ei vielä ole sitä tai tätä.

1:34 AM  
Blogger violet said...

Minulle tuli vuosia sitten päähän jostakin lause: "jos olisin tiennyt silloin".
En tiedä miksi se tuli enkä tiedä miksi se herätti niin paljon hämmennystä. Toisaalta se on pelottava: on jotakin, joka "tulee", on jo tullut, huomaamatta. Tai että sitä vaan on onnellinen kun ei tiedä jostakin karmeasta oven takana.Siinä on kuin joku uhka mukana.

Jollakin tapaa se on myös hyvin positiivinen: jos olisin tiennyt silloin (kun meni huonosti) mitä kaikkea ihanaa vielä tuleekaan tms.

Tuo lause lukee yhdessä vihossa jonne se oli pakko kirjoittaa "pois" etten ajattelisi sitä enää. Mutta eihän se auttanut vaan se palaa aika ajoin mieleen.

Sinun lauseestasi ajattelen kuten Helmi junika.
Se on hyvä lause. älä pyyhi sitä.

3:22 AM  
Blogger HELKA said...

This comment has been removed by the author.

2:55 AM  
Blogger HELKA said...

Oletpa viisaita pohdiskellut. Itse huomaan olevani vähän sellainen "sitten kun" -ihminen, mielessäni aina tulevat jutut. Sen vuoksi en ehkä osaa nauttia kylliksi tästä hetkestä. Yritän oppia pois huonosta tavastani, mutta se on VAIKEAA.

Ehkä pitäisi myös hyväksyä se elämän epävarmuus osaksi elämää eikä hampaat irvessä yrittää pyrkiä saavuttamaan "varmaa" elämää.

Tätä ongelmaa voisi pohdiskella monen sivun verran...

muoks. korjasin kirjoitusvirheitä :)

2:57 AM  
Blogger Hallatar said...

Meilläkin on keitttiön seinässä liitutaulu
johon kirjataan puutuvia kauppaostoksia. =)

Tänään sekin pitää pakata muuttokuormaan...

10:07 PM  
Blogger Melita said...

KIITOS kaikille kommenteista !
Niinpä-olen ajatellut tätä asiaa paljon viime päivinä ja tullut siihen toteamukseen,että onneksi en sentään kirjoittanut liitutauluun että " mä olin jo "
Onpa kompa kysymys-tähän on todella vaikeaa lisätä mitään.
Taitaa juuri olla noin Helmi Junika.
Violet, olen aina ollut sellainen "onneksi en tiennyt"-ihminen.
Olen ikäni pitänyt päiväkirjaa ja asioden poiskirjoittaminen on ihan edellytys sille,että voi jatkaa eteenpäin.
Hei Helka, onkin tosi vaikeaa elää tässä hetkessä,mutta hullumpaa taitaa kuitenkin olla eläminen menneessä kuin tulevassa.

12:10 PM  
Blogger neidonhiuspuu said...

Minusta se "olla jo" on juuri sitä mihin itse elämässä pyrin, että kaikki on tässä, katselen ja olen LÄSNÄ.
Ole rauhassa "valmis", elämässä riittää haasteita vaikkei "pyrkisi" tai "suorittaisi".
(Hämmentävää, että olit suositellut blogiani. Kiitos, kaunis ele.)

1:35 PM  
Blogger Melita said...

Hei Neidonhiuspuu,
Olin jo ihan hyytymässä koko blogimaailmaan kun HIENOT sivut kuten sinun saavat 0 kommenttia ( tämä ihan varmasti ajan kanssa muuttuu )kun joku voi kirjoittaa,että ostin tänään halpahallista kärpäslätkän ja saa 25 kommenttia.
Aion jatkaa,koska lopettaakaan ei voi.
Vähän se kyllä hiertää ettei koskaan voi olla valmis vaikka olis jo.
KAUNIISTI sanottu - sitten kun voi vain katsella.Siinä se onkin-kun on kaiken maailman kiemurat suoristanut ja tehnyt elämästään taas elämisen väärtin,sitten ei tarvitse kuin katsella ja olla läsnä.
Kaikkea ja kaikenlaista täytyy varmaan vielä olla, mutta jospa vain sellaisesta " katselijan lähtökohdasta "

11:07 AM  
Blogger neidonhiuspuu said...

Tietenkin voit olla "valmis" ihan koko ajan. Syntyessään on jo ihan "valmis", "valmis" on vaikkei olisi suorittanut mitään, pärjännyt missään tai saanut "mitään aikaan", eihän se elämä sittenkään ole erilaista, pohjimmiltaan. Tämä meidän yhteiskuntamme vain on niin kamalan suorituskeskeinen. Miksi ihmeessä?
Ei se "katselijan näkökulma" tarkoita ettei tee mitään,pyri mihinkään, läsnäolo vasta aktiivista ja vaativaa onkin. Ettei harhaile ajatuksissaan muualla kuin missä on. Kokeile vaikka tiskaamista läsnäollen, väkisinkin olet osan aikaa jossakin muualla?
Arvomaailma muuttuu myös elämänkokemuksen myötä.

12:04 AM  
Blogger Hallatar said...

Miulla ois siulle pieni tunnustus
blogissani... =)

10:28 PM  

Post a Comment

Subscribe to Post Comments [Atom]

<< Home

website hit counters
free web counters