KIRJOITIN LIITUTAULUUN





Salaperäinen Asukas O oli jättänyt
viestin juhannuspäivitykseeni pitäen
minua rohkeana, kun kykenen rehelliseen
itsetutkisteluun!! Uskon, että tämä kommentti
ei ollut tarkoitettu minulle ollenkaan vaan
jollekulle muulle, mutta kun nyt noin johdatellaan
voisinkin suorittaa ihan julkista itsetutkiskelua
yksityinen, omissa oloissa tehty kun on tosi vaikea laji.
Minulla on keittiössä liitutaulu, johon toukokuussa 2006 kirjoitin
" Mä olen jo "
Tämä ajatus putkahti mieleeni bussissa matkalla töistä ja
on lukenut liitutaulussa siitä lähtien.Muut tekstit ovat tulleet
ja mennet, mutta tätä ei vain voi pyyhkiä pois.
Toukokuussa 2006 tuntui siltä, että olen jo.
Kaikki unelmat toteutettu, jopa ne joista en
edes ollut osannut unelmoida. Asuminen ulkomailla,
ihana poika ja ihan ikiomia näyttelyitä,
pitkäaikaisia ystävyys-suhteita ja vaikka mitä
- kaikkia elämyksiä en ole ihan vieläkään sulatellut.
MUTTA... en ole ihan vakuuttunut.
Mitä tarkoittaa jos ajattelee, että on jo ?
Onko se edes mahdollista ja onko se sitä, ettei tarvitse enää
tehdä mitään merkittävää ?Jospa koko elämä on perustunut
suorittamiseen, aina halunnut tehdä kaiken oikein niin
voiko koskaan todella saapua siihen hetkeen kun on jo ?
Siis eläessään..
Lämpimästi suosittelen tutustumista Asukas O:n mielenkiintoiseen
sielunmaisemaan osoitteessa http://asukaso.blogspot.com/

IHMEKUVA












Tämä on ihme kuva siinä mielessä,
etten ole vuosiin ehtinyt tätä ottaa.
Kerrostalomme pihalla kasvaa ruohoa,
muutama helmihyasintti, akilleijoja, jotka huoltomiehen julma
ruohonleikkuri yleensä katkoo kauneimman kukoistuksen hetkellä
( tänä kesänä siirrän rippeet turvaan)
samoin kävi nurmikolla kasvaneelle Mariankämmekälle.
Näistä kauniista sormustinkukista ei ole vuosiin ole ehtinyt kuvia
ottaa , saati ihailla kun ne aina päätyvät jonkun maljakkoon.