Monday, July 07, 2008

Merkillinen päivä















Poikani lähti tänään armeijaan.
11-vuotiaana hän kyllä sanoi
ettei mene, koska hänellä on oma
käsityksensä sankaruudesta.
Olen koko päivän miettinyt miten
nopeasti tähän päivään onkaan tultu
sekä myös omaa isääni, joka kuvassa
äitinsä ja siskojensa kanssa.Isäni oli
lähdössä armeijaan, mikä tarkoitti
rintamalle ja perhe meni valokuvaamoon
siltä varalta ettei isäni palaa.Hän palasi
18-vuotiaana ilman vasenta jalkaa.
Olen koko päivän ajatellut niitä äitejä
joiden rakkaat, komeat pojat eivät palaneet
ja tuntenut suurta kiitollisuutta siitä
että saan olla äiti rauhan aikana.

8 Comments:

Blogger Hallatar said...

This comment has been removed by the author.

11:22 AM  
Blogger Hallatar said...

Samoja ratoja kulkevat ajatuksemme.
Toivottavasti poikamme selviävät hyvin koettelemuksestaan...


Voi siun isääsi...!
Ja voi meitä äitejä jotka toivomme
ettei koskaan sotaa enää...


Ja se aika,
se on tosiaan kulkenut liiankin nopeaan.
Voisipa sitä jotenkin hidastuttaa?
Vetää takaisin...


*jaksuhali*

11:22 AM  
Blogger Melita said...

Hei Hallatar,
Kyllä mustakin olisi ihan kohtuullista että poika kerran kesässä -kaatosateen aikaan-muuttuisi taas noin 8-vuotiaaksi ja laitettaisiin taas uimapuvut päälle ja lähettäisiin pihanurmikolle tanssimaan tai ajelemaan polkupyörillä.

11:47 AM  
Blogger Hallatar said...

Ihana ajatus! =D



Nyt heillä on jo yksi yö takana
ja vihreät vaatteet yllänsä...

Yhden tekstiviestin olen sentääs saanut.
Heillä on vilinää näin aluksi...
Oletko sie kuullut mtn?

8:46 AM  
Blogger Hallatar said...

PS:


Olen unohtanut kertoa
etä miekin rakastan tuota Neon kakkosen kipaletta,
Ei yksinäinen unta saa...

Aina se koskettaa...

8:49 AM  
Blogger Hallatar said...

PS2:

Olen yhä täällä. =)
Piti sanomani että sie olet hyvin paljon isäsi näköinen... =)

8:52 AM  
Blogger Melita said...

Hei Hallatar,
Sain aamulla klo 9.15 puhelun että mitä sinulle kuuluu? Mitä minulle kuuluu-kyllä tässä on päällimäisenä että mitä pojalle kuuluu.
Äsken tuli puhelu että olen ihan poikki-toivon ihan pojan itsensä puolesta ettei tule meijerijunalla takaisin.
Neon 2 kappaleen kuulin ensi kerran vasta vuosi sitten ja meni ihan sielun syövereihin ensi kuulemalla ja joka kerta kuulostaa ihan yhtä hyvältä...
Taidanpa olla isän näköinen ja tässä samassa summamutikassa on isää kamala ikävä.

10:14 AM  
Blogger arleena said...

Haikea hetki äidille ja yksi etappi pojan elämässä, armeija.
Elämä menee nopeasti, tuntuu kuin kaikki olisi tapahtunut eilen.

Mutta, melita, huomenna annan sinulle timantin, nouda se blogistani.

2:02 PM  

Post a Comment

Subscribe to Post Comments [Atom]

<< Home

website hit counters
free web counters