3 + 6 128 esinettä
Nuppineularasia - 5 markan kirppislöytö - käytössä noin 15 vuotta
Maitokannu lontoolaisen sairaalan yhden pikkupöydän kirpputorilta - käytössä 20 vuotta.
Pähkinöiden säilytysrasia - käytössä noin 10 vuotta.
* * * * *
Outi Liusvaara teki 90-luvulla mielenkiintoisen lopputyön otsikolla Kotiarkelogia.
" Lahden taideinstituutissa opiskellessaan hän havahtui
Miksi-ihmeessä-kysymykseen tuijottaessaan eräänä aamuna pienen sinkkukotinsa pienenpienessä kylpyhuoneessa vanhaa WC-imukuppia, jota ei koskaan ollut tarvinnut.
Hämmästelystä käynnistyi ainutlaatuinen projekti - vuosien 1995-96 aikana Outi luetteloi kotinsa jokaisen esineen hajuvesipullosta siivousämpäriin. 24 neliön kodissa oli kaikkiaan
6 128 esinettä. Kotiarkelogia - projektista muodostui lopputyö ja se on hankittu Tiedekeskus Heurakan ja Helsingin kaupungin taidekokoelmiin.
- Mistä koti koostuu ?
Moni esine kuuluu ajatukseen hyvästä kodista.Tavaroilla ihminen merkitsee oman reviirinsä. Outi merkitsi muistiin myös hankintatavan: ostettu, saatu lahjaksi, peritty, saatu tarpeettomana, otettu talteen, löydetty, itse tehty, varastettu, voitettu.
6 128 esineen käyttökerrat
-Ei koskaan 1457 kpl
-Harvemmin kuin
kerran vuodessa 2 209
-Muutama kerta vuodessa 1411
-Kuukausittain 587
-Viikottain 401
-Päivittäin 61
Reilu puolet sinkkukodin yli 6000 esineestä oli olohuoneessa, pikkiriikkiseen kylpyhuoneeseen mahtui yli 350 esinettä, keittiön lähes 600 esineestä melkein puolet oli astioita. Outi Liusvaara yllättyi miten paljon voi muistaa yhdestä esineestä. Esineet ovat kudelma, johon sijoitamme muistoja ja kokemuksia.Esineillä on sisäisiä merkityksiä. Omistamiseen on monta syytä.Tavara voi olla muisto lapsuudesta, ihmissuhteesta, tapahtumasta ja se säilytetään velvollisuuden tunnosta.
Outi kuvailee sitä näin: Poppanaliinojen kutominen oli suosittu harrastus. Lyhyen ajan sisällä sain useita poppanaliinoja lahjaksi. Jos ne eivät olisi minulle tärkeiden ihmisten lahjoittamia käyttäisin niitä laudeliinoina saunassa.
Sellaisetkin yllättävät ominaisuudet kuin saamattomuus, hajamielisyys ja kateus kätkeytyvät kodin esineisiin. Jotkut esineet ovat yksinkertaisesti hätävarana.
Lapsuuden-, ihmissuhde- ja tapahtuman muisto, velvollisuudentunto antajaa kohtaan, ihannemielikuvan ylläpito . . Outi löysi 21 syytä miksi jokin esine oli hänen kodissaan. "
Lähde Pirkka-lehti 10 / 2002
toimittaja Tuula Stenberg
Minulla ei ole yhtään poppanaliinaa, mutta monenmoista muuta ja haaveena on luopua niistä " vähemmän kuin kerran vuodessa" esineistä kokonaan.
Nuppineularasia - 5 markan kirppislöytö - käytössä noin 15 vuotta
Maitokannu lontoolaisen sairaalan yhden pikkupöydän kirpputorilta - käytössä 20 vuotta.
Pähkinöiden säilytysrasia - käytössä noin 10 vuotta.
* * * * *
Outi Liusvaara teki 90-luvulla mielenkiintoisen lopputyön otsikolla Kotiarkelogia.
" Lahden taideinstituutissa opiskellessaan hän havahtui
Miksi-ihmeessä-kysymykseen tuijottaessaan eräänä aamuna pienen sinkkukotinsa pienenpienessä kylpyhuoneessa vanhaa WC-imukuppia, jota ei koskaan ollut tarvinnut.
Hämmästelystä käynnistyi ainutlaatuinen projekti - vuosien 1995-96 aikana Outi luetteloi kotinsa jokaisen esineen hajuvesipullosta siivousämpäriin. 24 neliön kodissa oli kaikkiaan
6 128 esinettä. Kotiarkelogia - projektista muodostui lopputyö ja se on hankittu Tiedekeskus Heurakan ja Helsingin kaupungin taidekokoelmiin.
- Mistä koti koostuu ?
Moni esine kuuluu ajatukseen hyvästä kodista.Tavaroilla ihminen merkitsee oman reviirinsä. Outi merkitsi muistiin myös hankintatavan: ostettu, saatu lahjaksi, peritty, saatu tarpeettomana, otettu talteen, löydetty, itse tehty, varastettu, voitettu.
6 128 esineen käyttökerrat
-Ei koskaan 1457 kpl
-Harvemmin kuin
kerran vuodessa 2 209
-Muutama kerta vuodessa 1411
-Kuukausittain 587
-Viikottain 401
-Päivittäin 61
Reilu puolet sinkkukodin yli 6000 esineestä oli olohuoneessa, pikkiriikkiseen kylpyhuoneeseen mahtui yli 350 esinettä, keittiön lähes 600 esineestä melkein puolet oli astioita. Outi Liusvaara yllättyi miten paljon voi muistaa yhdestä esineestä. Esineet ovat kudelma, johon sijoitamme muistoja ja kokemuksia.Esineillä on sisäisiä merkityksiä. Omistamiseen on monta syytä.Tavara voi olla muisto lapsuudesta, ihmissuhteesta, tapahtumasta ja se säilytetään velvollisuuden tunnosta.
Outi kuvailee sitä näin: Poppanaliinojen kutominen oli suosittu harrastus. Lyhyen ajan sisällä sain useita poppanaliinoja lahjaksi. Jos ne eivät olisi minulle tärkeiden ihmisten lahjoittamia käyttäisin niitä laudeliinoina saunassa.
Sellaisetkin yllättävät ominaisuudet kuin saamattomuus, hajamielisyys ja kateus kätkeytyvät kodin esineisiin. Jotkut esineet ovat yksinkertaisesti hätävarana.
Lapsuuden-, ihmissuhde- ja tapahtuman muisto, velvollisuudentunto antajaa kohtaan, ihannemielikuvan ylläpito . . Outi löysi 21 syytä miksi jokin esine oli hänen kodissaan. "
Lähde Pirkka-lehti 10 / 2002
toimittaja Tuula Stenberg
Minulla ei ole yhtään poppanaliinaa, mutta monenmoista muuta ja haaveena on luopua niistä " vähemmän kuin kerran vuodessa" esineistä kokonaan.
posted by Melita at
4:02 AM
11 Comments:
Olipas mielenkiintoista.Parasta aikaa siivoilen kodin nurkia ja osa tavaroita on lähtövalmiinna, löytöjä olen myös tehnyt. Olen ottanut ja otan muistorikkaita tavaroita uudelleen esille.
Sinun kolme esinettäsi ovat kaun iita ja käytössä. Niillä on hyvät oltavat.
Mielenkiintoinen tutkielma esineistä. Kotona on varmasti suurin osa tavaroista turhia. Olen kuitenkin huomannut sen, että jos liian paljon hävittää turhaksi osoittautuneita tavaroita, niitä voi alkaa myöhemmin kaivata uudelleen. Aina ei esineen arvoa ymmärrä vasta kun vuosikymmenten päästä.
Muistankin tuon jutun, se herätti mielenkiinnon jo silloin aikoinaan. Itse en uskaltaisi tuollaista inventaariota edes tehdä, tavaran määrä on sen verta kauhea. Olen lisäksi kauhean huono luopumaan mistään, vaikka oikeasti varmaan pitäisi.
Oho mikä urakka! Mut hurjan mielenkiintosta... Mietin et jos ite tekis tuollasen niin miten siihen laskettais kaikki semmonen materiaali kuten kankaat, langat tai kävyt, kivet... laskettaisko ne yksitellen? Siinä menis määrä jo niin astraalisiin mittasuhteisiin että huhhuh!
Aina ajoittain mua ahdistaa tää tavaran määrä mut sit kun tarkemmin ajattelen niin en mä osais olla jos olis sellasta avaraa ja "puhdasta", sellasta kun joissakin sisustuslehtien kuvissa. Se saattais olla hetken aikaa ihanaa, mut mua alkais kyllä pian ahdistaa, veikkaan. Tavara tekee onnelliseksi ja hamsteri mikä hamsteri, sellasta se on...
Paras postaus pitkiin aikoihin! Kiitos inspiraatiosta :)
Minun poppanaliinani ovat Mamani kutomia ja erityisen rakkaita. =)
Mie voisin helposti tehdä tuollaisen luettelon. En omista paljoakaan maallista mammonaa. =)
Hei Arleena,
Tämä oli aikoinaan Pirkka-lehdessä ja nyt leikekirjassani ja todella mielenkiintoista- itsellänikin tuo tavaroiden järjestely ja luopuminenkin edessä.
Hei Trina,
Totta on että suurin osa tavaroista on turhia ja vähemmälläkin pärjäisi, mutta tuo tunneside...
Hei Jutta,
Sama ongelma mulla ja usein ajattelen ystävää, joka miehen kuoleman jälkeen myi IHAN kaiken - viimeistä kahvilusikkaa myöten ja lähti vuodeksi Australiaan.Niin paljon helpompi on ostaa jotain ei-niin-hienoa kuin luopua jostain muka-hienosta, jolla tunnearvo.
hei muistan tämän. tosi mielenkiintoinen juttu.
Hei Hilja,
Musta tuntuu ettei Outilla ollut kankaita ja lankakeriä - niiden kanssa luettelointi olisikin aikamoista.Itse ihmettelen tuota kylpyhuoneen tavaramäärää.
Itse haikailen tavaravapaasta kodista.Aikoinaan luin eräästä lehdestä sisustusjutun, jossa kodinomistaja ilmoitti että rupeaa ahdistamaan jos ei tarvittaessa voisi muuttaa kolmessa tunnissa.
Kiitos Flicka !
Hei Una,
Voi jospa voisin sanoa samaa ja muuttaminen on kyllä niitä parhaita keinoja karsia.
Hei Neidonhiuspuu,
Minustakin tämä oli/on tosi mielenkiintoista siis tuo kotiarkeologia projekti.
Minulla on ristiriitainen suhde keräämiini tavaroihin tai jollakin mittapuulla ehkä rojuihin. Haluan karsia, pidän minimalismista, mutta monet turhat tavarat kantavat niitä sinunkin mainitsemiasi tarinoita. On todella vaikea löytää tasapaino säilytettävän mammonan ja "vapauden" välillä.
Iltaa Kasselin kyyhky,
Sama ristiriita minullakin- tosi vaikea luopua kotiinmuuttaneista ja sinne jämähtäneistä tavaroista vaikka niistä itsensä vapauttaminen toisi vissinsortin vapauden tunteen.Nyt lähti ajatus laukkaamaan ja muistui mieleen yksi Goldie Hawn
repliikki : Vapaus on minulle tärkeintä maailmassa sen jälkeen kun olen syönnyt.
Post a Comment
Subscribe to Post Comments [Atom]
<< Home