Aarteita ja inspiraatiota
Taikatäti Helinä esitteli ihmeikkunassaan eli
Valkean jäniksen jäljillä - blogissaan idyllisessä
vinttimaisemassa romanttista " roinaa "
- aarteitahan ne olivat ja inspiroiduin esittelemään omiani.
Lehmä odottaa olohuoneen pöydällä
muuttoa nukkekodin keittiöön - ei ole vielä nukkekotia.
Meillä on kerrostalossa vain kanaverkkokellarikomero
joten kuvat on otettu keittiönpöydällä -
Taustakankaat kirpputorilöytöjä ja esineet aina
esillä ja rakkaita aarteita kaikki.
Taikatäti Helinä esitteli ihmeikkunassaan eli
Valkean jäniksen jäljillä - blogissaan idyllisessä
vinttimaisemassa romanttista " roinaa "
- aarteitahan ne olivat ja inspiroiduin esittelemään omiani.
Lehmä odottaa olohuoneen pöydällä
muuttoa nukkekodin keittiöön - ei ole vielä nukkekotia.
Meillä on kerrostalossa vain kanaverkkokellarikomero
joten kuvat on otettu keittiönpöydällä -
Taustakankaat kirpputorilöytöjä ja esineet aina
esillä ja rakkaita aarteita kaikki.
posted by Melita at
10:27 AM
9 Comments:
Siinähän on monenlaista hahmoa. Hauska kokoelma.
Anteeksi etten ole vastannut siihen haasteeseesi. Se on hyvä haaste, mutta en saa vastausta vaan aikaan. Se johtuu siitä että en oikeastaan haluaisi kirjoittaa blogissani yhtään mitään. No otsikoita ehkä... Välillä sorrun kirjoittamaan yhtä ja toista pötyä, mutta sitten jos yritän kirjoittaa jotain missä on oikeita ajatuksia, tulee vaikeuksia...
Kauniita satuja ja tarinoita esillä. Ei muutakuin sukellus mukaan esineiden taustoihin.
Suloisia ja persoonallisia aarteita sinulla. Jokaiseen esineeseen varmasti liittyy jokin tarina tai muisto. Mikähän tarina mahtaa liittyä Quasimodoon...;-)
Hei Killisilmä,
Ei ollut tarkoitus että tulisi mikään pakontunne tuon haasteen kanssa- ei TOD !Tiedän tarkalleen mitä tarkoitat kun kirjoitat niistä blogiteksteistä - olen katunut lähes kaikkia postituksia tyyliin että
" kuka ihmeessä haluaisi tuollaista lukea kun niin paljon hauskempaa / fiksumpaa löytyy muista blogeista " ja rikkinäisellä kameralla otetut kuvat - ketä ne kiinnostaa ?
Täällä kuitenkin ollaan edelleen ja
olen tänä kesänä "löytänyt" kukat ja niitä mieluiten kuvaan.
Täällä taitaa parhaiten pärjätä jos ei yritä miellyttää ketään - vain itseään - tämä kun on mielestäni varsinainen wanna-beeden temmellyskenttä ja liikaviisautta ei taideta hyvällä katsoa, kaikenlainen kauneus kelpaa kyllä.
Hei Arleena,
Kaikista kuvatuista muistan tarkkaan mistä löytyivät mukaan - erityisesti oli pakko pelastaa korvaton lehmä 10 sentin laatikosta parempiin oloihin.
Tarjottimelta tarjotaan vieraille itsetehtyä likööriä - nyt onkin sen valmistusvuodenaika.
Hei SuviAnniina,
Kiitos kommentista - kyllä kaikkiin liittyy muistoja ja sitten ovat ne aivan erityisen muiston omaavat jotka liian henkilökohtaisia esiteltäviksi.
Quasimodo tuli erään suuren hampurilaisketjun lastenannospussissa kun poika pieni.
Asusteli ensin pojan sängyn vieressä hyllyssä-nykyään kylpyhuoneessa.
This comment has been removed by the author.
Asia on ihan niin kuin sanot. Täytyy yrittää miellyttää itteensä, vain sillä lailla tässä blogihommassa on mielekkyyttä. Minulla on jostain syystä sellainen kahtiajako ollut viime aikoina, että kuvia laitan ihan tuosta vaan. En mieti että onkohan nämä tyhmiä. Mutta kirjoitusten kanssa käy aina niin että vähän päästä ne alkavat ärsyttää, jopa inhoon asti. Minusta tuntuu kuitenkin, että välillä on tarvetta sanoakin jotakin. Ehkä yritän taas. Mietin sitä haastettakin uudestaan jos satun sille päälle.
Blogimaailmassahan on jännittävintä just se, että pääsee kurkkaamaan siihen, miten toiset tätä maailmaa katselevat. Ihan turhaahan sitä omaa näkemystään on rueta sensuroimaan.
Hurmaavaa roinaa!
Tuo kyttyräselkäinen kellonsoittaja löytyy myös omista kokoelmistani ;D
Blogistania on todellakin niinkuin sanoit wannabe artistien temmellyskenttä:-) Mäkin olin alkuun jotenkin tosi kriittinen julkaisujeni kanssa ja mietin kommentoikohan tätäkään nyt kukaan ja höh ja pöh, mutta jotenkin tämä positiivinen ja kannustava ilmapiiri on ainakin minussa saanut aikaan jonkunlaisen vapautumisen ja tykkään laittaa hyvinkin vaihtelevaa matskua blogiini ja aina jos löytyy joku joka tykkää se tuntuu niiin hyvältä ;-) Joskus tulee kyllä vähän sellainen surrealistinen olo että elänkö mä nyt jossain ihme kuvitelmavirtuaalimaailmassa(apua) mutta ihmisiähän me kaikki ollaan nimimerkkien takana (paitsi minä joka olen ihminen ihan omalla nimelläni)
Hei Helinä,
Kiitos käynnistä - kyllä tuo kellonsoittaja varmasti seuraa mukana kaikissa muuttolaatikoissa, olemassaolollaan kun kertoo jostain mitä ei pidä unohtaa eli erilaisuuden sietämisestä.
Hei SuviAnniina,
Sinäkin vielä hereillä - erikoista kuulla että olet ollut kriittinen - niin hienoja pävityksiä sinulla aina että suu loksahtaa
Ensimmäiseen kahteen vuoteen en ollenkaan kiinnittänyt huomiota kommentteihin - nykyään annan suuren arvon sille vuorovaikutukselle jonka kommentit
suovat ja kommenteissa voi kirjoittaa kaikesta sellaisesta mistä ei muuten ilkeäisi.
Ei vaan mitenkään tulisi kirjoitettua päivitystä otsikolla
wanna-beet.
Post a Comment
Subscribe to Post Comments [Atom]
<< Home