Valokuvatorstai
118. haaste - jatka Elegian kuvalla
Veljeltäni opittua:
Minkä rahalla voi maksaa, se on halpaa.
118. haaste - jatka Elegian kuvalla
Veljeltäni opittua:
Minkä rahalla voi maksaa, se on halpaa.
posted by Melita at
9:24 AM
13 Comments:
Olen samaa mieltä rahasta ja siitä että järkyttävä aihe, tämä.
Katsoin juuri pingviinielokuvaa ja ajattelin, että ihmisen elämä on loppujenlopuksi aika helppoa:)
Iloa.
t. neidonhiuspuu
Osuvaa kaikilta osin.
Miten onnistuitkin samaan juuri nappiin osuvan kuvan.
Mulle tuli mieleen kaksi mun mielestä ehkä surullisinta satua, pieni tulitikkutyttö ja Oscar Wilden kultainen prinssi (en nyt tuosta nimestä oo varma, mutta se jossa pääskynen jää auttamaan prinssipatsasta ja lopulta muutto etelään jää ja se paleltuu).
Hieno kuvapari, mutta mielessä minullakin tuo kamala lapsen kohtalo. Ja lapsen äidin.
Hei Neidonhiuspuu,
Ihan sydämeni hypähti kun "näin" sinut täällä.
Kuulin tämän veljeltäni todella kauan sitten ja AINA sen muistaminen on auttanut kun rahakatastrooffi on tullut kohdalle.Todella kamala haaste varsinkin kun Runeberginpäivän kunniaksi olisi voinnut laittaa vaikka yhdenlauseenhaasteen hänen tuotannostaan.
Hei Arleena,
Minun ei ollut ollenkaan tarkoitus vastata tämän viikon haasteeseen, koska kuvasta tuli vain mieleen ystäväni kierrätyskeskuksesta tuoma kolmiuloitteinen Jeesuksen kuva.
Kamera on kuitenkin aina laukussa (vaikka linssin läppä rikki ) Töiden jälkeen päätin ollessani Itäkeskuksessa kurkata sisään Indiskaan,kun matkan varrella näin tämän laarin sandaaleja Stockmannin ikkunassa,joka muuten peitetty isoilla mainoksilla.Kyllä aivot ovat ihmeellinen asia, kun ne siinä ohikulkiessani rekisteröivät sandaalit ja kaiken lisäksi vielä yhdistivät ne Valokuvatorstain haasteeseen.
Hei Hilja,
Pieni tulitikkutyttö on varmaan yksi surullisimpia satuja -
Oscar Wilden tekstit ihan huippuja
eikä ihme että on koko maailman tuntema kirjailija.Mainitsemasi tarina kuulostaa tutulta ja sekin sydäntäsärkevä tarina.
Hei Tuike,
Olen ollut koko viikon ahdistunut tytön äitiä ajatellessani ja tämän päivän otsikot yhdessä tämän haasteen kanssa saivat aikaan mustan pilven pään päälle.
Tämä kuva on kyllä vanha ja ollut asianomaisen blogissa ennenkin - lienee ihan sattumaa, en edes osannut yhdistää uutiseen tätä kuvaa.
Hyvä kuva haasteeseen!
Hei Melita. Se sinun HANKO-kirja taitaa olla nyt Liivian blogissa?
t. neidonhiuspuu
Hei Inkivääri,
Kun näin haasteen torstaiaamuna päätin ettei tämä ole mulle, mutta sitten näin kaupanikkunassa sandaalit ja luin lehtien otsikoista mitä tapahtunut ja kaikki kietoutui yhdeksi ja samaksi ja päätin sittenkin osallistua.
Hei Neidonhiuspuu,
Niin - kävin katsomassa.
Melita, tämänviikkoisen haasteen valokuva yhdistyi sattumalta torstaipäivän uutiseen. Kun mietimme viime tiistaina inspisblogien seuraavaa haastetta, emme tienneet tulevista uutisista mitään.
Mukava, että kuitenkin osallistuit.
Hyvä haastekuva!
Juu siis, mä en edes ajatellut sitä todella hirvittävää uutista haastekuvan yhteydessä, katsoin vain lumeen unohtuneita sandaaleja. Hyvä lause veljelläsi, tuo pitää muistaa :)
Hei Luke,
Ette te mitenkään voinneet tietää, mutta kyllä kuva tuntui jotenkin synkältä ihan itsessäänkin.
Tämä Valokuvatorstai on huippuidea
ja pakko on olla mukana vaikka miltä tuntuis.
Hei Tari,
Kiitos kommentistasi - kylmiin jalkoihin auttaa kuulema myös niiden pitäminen löylyssä kylmävesiämpärissä !
Hei Krisu,
Kun haaste oli niin synkännäköinen ja huoli tytön kohtalosta oli painannut äitinä mieltäni niin kaikki paisui isoksi synkkyydeksi. Tämä veljeni lause on iskostunut mieleeni ja auttaa aina kun taloudelliset huolet painavat - siis aika usein.
Olen kuullut tällaisen version:
"Se on halpaa, minkä rahalla saa."
Post a Comment
Subscribe to Post Comments [Atom]
<< Home