Thursday, April 10, 2008

KUULOKUVA

Siitä hetkestä on kamalan kauan, melkein
niinkuin ihmisenikä sitten kauan.
Äiti oli kuollut sinä kesänä ja koti oli autio
ja siellä jotenkin kaikui. Oli lauantaiaamu ja
aurinko paistoi taivaalta, jossa ei näkynyt
pilvenhattaraakaan.
Lähdin eväiden kanssa pyörällä Laajasalon
uimarannalle ja viivyin paahtavassa auringossa
koko päivän.Suojakertoimia taisi siihen aikaan
olla vain yksi, joten illansuussa kotiin palattuani
oli sellainen palanut olo-samaa vahvisti peili.
Avasin parvekkeen oven - 100 % pölyesteriverho
lepatti iltatuulessa kun lepäilin sellaisella mustan-
harmaan nyppyläisellä sohvalla.Olin avannut putkiradion,
sellaisen puisen laatikon, jossa kanavavalikon yläpuolella
kangasverhoilu.(Perheeni ei koskaan ole ollut mikään
"elämää ja elektroniikkaa"-perhe, kun ääntä lähtee se
riittää, sama päti muihinkin kodinkoneisiin)
Olin juuri tulossa siihen kohtaan kun rupeaa paleltamaan,
kun radiossa alkoi soida Raita Karpon esittämänä
"Jo karjalan kunnailla" eikä koskaan sitä ennen ollut mikään
musiikki herättänyt sellaisia väristyksiä.
Minulla ei ole minkäänlaisia juuria Karjalaan, mutta nyt
ymmärrän, että siihen hetkeen liittyi kaipaus ja haikeus
ja tunne jostain ikuiseksi ajoiksi menetetystä.

Muita mieleen syvästi jääneitä kuulokuvia oli ensikuulema
Pink Floydia täysillä Vanhan kuppilassa ja Ella Fitzgeraldia
lontoolaisessa viinbaarissa...

12 Comments:

Blogger Hallatar said...

This comment has been removed by the author.

10:23 AM  
Blogger Hallatar said...

Oi...
Nämä ovat niitä ikuisia muistoja
jotka muistamme koko elämämme.

10:25 AM  
Blogger Melita said...

Niinpä Hallatar,
Tämä muisto on iästään huolimatta todella väkevä eli siis ikuinen ja kun olen halunut tehdä päivityksen ilman kuvaa tuli tämä heti mieleen.

3:03 AM  
Blogger HELKA said...

Vanhemmillani on myös jemmassa useampia tuollaisia radioita -hienoja minun mielestäni.
"Karjalan kunnailla" on kaunis kappale, vaikka olenkin vastakkaiselta puolen Suomea kotoisin. Kotiseudulta muualle muuttaneena samaistun kaipaukseen. On hyvin epätodennäköistä että ainakaan lähitulevaisuudessa muuttaisin takaisin, mutta tutut maisemat ovat silti mielessä joka päivä.

8:26 AM  
Blogger violet said...

Mulla on yksi aika epätodellisen tuntuinen kuulomuisto.
Kuuntelin Pariisin Suomi-Instituutissa kuulokkeilla Leevi and the Leavingsiä ja lähdin siitä sitten kotiin.
Ovi auki kadulle, yht äkkiä suurkaupungin vilinässä ja päässä edelleen "minä lähden Pohjois-Karjalaan...." ..
Se tuntui aivan oudolta.

Samaan paikkaan liittyy muisto kun olin kuuntelemassa Ismo Alankoa instituutilla ja hän vetäs akustisesti Suomi putos puusta.
Oli niin rankka ristiriita ympäristön ja musiikin välillä, että meni kylmät väreet.

8:38 AM  
Blogger Melita said...

Hei Helka,
Aika erikoinen asia tämä kotiseutukaipuu-mun mielestä.Itse asun noin 3 kilometrin päässä "kotiseudusta" eli lapsuudenkodistani mutta käyn siellä vain noin kerran vuodessa ja aina tuntuu siltä että tämäkö se oli.Olisiko kotiseutukaipuu kaipuuta johonkin tunteeseen eikä paikkaan ollenkaan?

11:54 PM  
Blogger Melita said...

Hei Violet,
On mahtanut olla aivan surrealistinen tunne tulla ulos Ismo Alangon musiikkimaailmasta Pariisin katuvilinään- mulla tuli mieleen sellainen vertaus että sama kuin astuisi Saimaan rannalla olevasta saunasta ulos ja huomaisi olevansa Manhattanilla..

11:56 PM  
Blogger violet said...

No kieltämättä hyvä vertaus. Tuolta se tuntui. Ei oikein tiennyt kumpi on totta, Ismo vai ympäristö.

11:38 AM  
Blogger HELKA said...

Taidat olla oikeassa siinä, että kotiseutukaipuu on nimenomaan kaipuuta tunteeseen; ehkä lapsuuteen ja huolettomuuteen. Kaikki oli vielä edessäpäin, ja murheet tuntuvat ainakin näin jälkikäteen ajateltuna olleen aika pieniä.

5:49 PM  
Anonymous Helinä said...

Kaunis kirjoitus!

Vastaisitko haasteeseeni. =)

1:00 PM  
Blogger arleena said...

Kirjoituksesi toivat mieleen lapsuusmuistosirujat. Juuri jotain hetkiä, jotka pienistä sivuseikoista ja yksityiskohdista ovat painuneet mielen sopukoihin.

Kaunis kirjoitus.
Tulen Taikalampun alle uudestaan ja uudestaan.....

7:44 AM  
Blogger Melita said...

Hei Helinä,
Meillä on kotona kone rikki -pelkkä musta ruutu toljottaa joten en voi vielä vastata haasteeseen.Olen tällä hetkellä Hangossa ja täällä kone jota voin käyttää hetken.
Hei Arleena,
KIITOS !Miten hauska kuulla !

11:12 AM  

Post a Comment

Subscribe to Post Comments [Atom]

<< Home

website hit counters
free web counters