Lähes maailman ääriin



















Olen valmis menemään kuullakseni Dave Lindholmia.
Eilen illalla klo 20.30 soitti veljeni kun olin matkalla taloyhtiön saunaan, että tiedänkö Daven soittavan Villi Wäinössä klo 22.
Saunakamppeet saivat jäädä ja suihkun kautta metrolle eli maailman ääriin ei tarvinnut lähteä niinkuin ei myöskään syksyllä 2008 kun Dave esiintyi Vuotalon kauniissa salissa-
iltana, joka oli yksi viime vuoden kohokohtia.

Oi Dave, miten pienestä hennosta otteesta on vuosien varrella kasvanut iso ja väkevä syleily, jonka silti hentoon tunnelmaan voi nukahtaa kuin kauniiseen uneen
ja kaikki ne muut suuret kappaleet !

Bravo - Bravo !





Tämä elämäni toinen "ISOKYNÄ" löytyi eräänä pakkasiltana
katulampun valaisemasta lumihangesta. Oli helmikuu ja olin päättänyt 20 vuoden viiveellä hakea Taideteolliseen korkeakouluun. Sinä vuonna ymmärsin, että se on nyt tai ei koskaan ja siinä vaiheessa oli hakuaikaa 2 viikkoa jäljellä.Tehtävinä oli mm vesivärimaalaus aiheena
Matka sekä koristele itsenäisyyspäivän-ja lasten juhlien kakku.
Sinä iltana kun löysin kynän olin jo valmis luovuttamaan puuttuvan työn takia. Lyijykynä piirros aiheena Ennen ja jälkeen. Seuraavana päivänä oli viimeinen palautuspäivä ja illalla piirsin kuvan tällä kynällä.

Sain sitten kirjeen, jossa ilmoitettiin että ennakkotehtäväväni ovat hyväksytty, mutta puuttuvan lippalakin vuoksi en pääse jatkoon.
Silloin 20 vuotta aikaisemmin olin lopettanut koulun kesken, kun kuvaamataidon opettajani oli sitä mieltä että minun pitäsi hakea opiskelemaan taiteita - silloin ei lippalakkia vielä tarvittu.
Lähdin ja menin pankkiin töihin..

Tästä olisi voinut myöhemmin saada aikaan suurenkin katumisen,
mutta sille tielle en ole koskaan lähtenyt - vuosien varrella sitä katumista voisi helposti kasaantua enemmän kuin ikinä jaksaisi kantaa..