Eilen - tänään- huomenna ja ehkä ylihuomennakin
Pitkä, kuuma kesä takana samoin lämmin, pitkä, värikäs syksy. KIITOS niistä nyt kun harmaa, harmaampi, harmain on ottanut vallan ja jopa mennyt pään sisälle.
Vuosia meni kun ei marraskuu vaikuttanut millään lailla - paras kuukausi ulkonaseikkailuun iltaisin päiväkoti-ikäisen kanssa. Sen jälkeen on kokeiltu litran verran vaahtokylpyä puolen tusinan kuohuviinipullon kera.
Eräänä vuonna ostin 3 litraa auringonkeltaista maalia sen seinän maalaamiseen, jonka ensiksi herätettässäni näen - onneksi en maalanut, keltainen isoina pintoina kuulema tekee merisairaaksi.
Yksi vuosi kaivoin kirkkaan väriset langat esiin ja rupesin kirjailemaan yksivärisen harmaita / mustia neuleita kesäkukkakuvioin ( onneksi jo yhden jälkeen tiesin, ettei tästä apua löydy)
Tänä vuonna olen neuvoton vai olisiko kahden tilkkutäkin alla lämmittely ja ikkunasta näkyvien kotikoivujen tuulessa heilunnan katseleminen sittenkään neuvottomuutta ?
Pitkä, kuuma kesä takana samoin lämmin, pitkä, värikäs syksy. KIITOS niistä nyt kun harmaa, harmaampi, harmain on ottanut vallan ja jopa mennyt pään sisälle.
Vuosia meni kun ei marraskuu vaikuttanut millään lailla - paras kuukausi ulkonaseikkailuun iltaisin päiväkoti-ikäisen kanssa. Sen jälkeen on kokeiltu litran verran vaahtokylpyä puolen tusinan kuohuviinipullon kera.
Eräänä vuonna ostin 3 litraa auringonkeltaista maalia sen seinän maalaamiseen, jonka ensiksi herätettässäni näen - onneksi en maalanut, keltainen isoina pintoina kuulema tekee merisairaaksi.
Yksi vuosi kaivoin kirkkaan väriset langat esiin ja rupesin kirjailemaan yksivärisen harmaita / mustia neuleita kesäkukkakuvioin ( onneksi jo yhden jälkeen tiesin, ettei tästä apua löydy)
Tänä vuonna olen neuvoton vai olisiko kahden tilkkutäkin alla lämmittely ja ikkunasta näkyvien kotikoivujen tuulessa heilunnan katseleminen sittenkään neuvottomuutta ?
posted by Melita at
4:38 AM
14 Comments:
Täkkien alla kotikoivujen seurailu kuulostaa ainakin mun mielestä tosi hyvältä marraskuusta selviytymiskeinolta.:)
Parempaa en oikein keksi... paitsi jos olis rikas niin lähtis koko marraskuuksi jonnekkin ihanaan paikkaan missä on turkoosi meri ja lämmintä.
Kuvasi kertoo ytimekkäästi juuri sen miltä nyt näyttää.
Minäkin tunnen itseni jotenkin voimattomaksi. Mietinkin onko tämä lievää sikaflunssaa. Välillä oikein huimaa.
Mikä piristäisi, sitä pitää nyt todella miettiä. Punainen mansikkakiisselikään ei ilahduttanut kuin hetken.
Et sie ole neuvoton koskaan. Aina löydät väriä jostakin. Samoja ajatuksia harmaudesta ja väreistä miekin mietin kun huomiseksi tekstiä etukäteen blogiini ajastin...
*ollaan samiksii* =) <3
Hei Hilja,
Yosi on vaikeeta keksiä mitään värikästä just nyt, joten tuo tuijottelu taitaa nyt olla paras vaihtoehto.
Hei Arleena,
Totta on että kaikki harmaankarkoituskeinot ovat kovin lyhytaikaisia joten taidan tästä palata tuonne tilkkutäkkien alle - tai paitsi jos rupeaa ompelemaan uutta ja haen kirjastosta äänikirjan ompeluavuksi.Yhden tilkkutäkin ompelin kuunnellen A Kaurasen Ihon aikaa, jonka hän oli itse lukenut nauhalle -oli muuten erinomainen.
Hei Una,
Kyllä mä aika usein olen, mutten tosin kovin pitkään-se on totta.
Samiksii - ehdottomasti !
Siun ihanat rannekkeet olivat kauppamatkalla käsissäni. =)
Ah. Ne ovat ihanat. =)
Kiitos vielä Melita-pieni! =)
Minusta tuo kuulostaa todella houkuttelevalta: minullakin on nyt tunne, että tarvitsen lepoa ja hiljaisuutta. Pari lämmintä peittoa ja hyvä KATSELUKIRJA (en jaksa millään nyt lukea) laskeutuva hämärä eikä kiirettä minnekään.... Toiveajattelua. Toivottavasti sinulla on mahdollisuus lepäillä peittojen alla ja antaa ajan kulua.
Piti vielä palata sanomaan, että mäkin olen tosi kiitollinen ihanasta kesästä ja pitkästä syksystä ja että kuohuviini on täälläki kokeiltu. Punaviini ja glögi kans. Kynttilät ja suklaa. Nukkuminen. Niillä on selvitty ennen, nyt en vielä tiedä. Pitkät kävelylenkit pimeässä on tuntuneet nyt hyviltä. Ehkä jatkan?
Marraskuu on kyllä sillä lailla ankeaa, kun on on niin pimeää eikä vielä luntakaan. Ei oikein huvittaisi samalla lailla lähteä koirienkaan kanssa lenkille, kun voi kävellä vain valaistuja reittejä, ei mitään metsäpolkuja.
Johtuukohan se sitten marraskuusta, että aloin tänään maalaamaan keittiön kaappeja vaaleanpunaiseksi ja turkoosiksi? Hmmm :D
Upea kuva muuten!
Hei Una,
Olen niin iloinen että tykkäsit-pikkasen Hollywoodia arkeen ei ole koskaan pahasta.
Hei Tuike,
Hämärä ja hiljaisuus kyllä sopivat yhteen ja nyt tuo paikoin valkoinen maa rauhoittaa.Se ajan kuluminen on minusta tässä se vaikea asia - kun ei huomista ole luvattu tuntuu siltä kuin lämpimien peittojen alla lepäily päivästä toiseen olisi ajantuhlausta.Olen ollut työtön syyskuun alusta ja vaikka katson että työvuosia on sen verran takanapäin että voisin hyvällä mielellä tässä vähän lepäilläkin niin joku vaikeus siinä kuitenkin on.
Pitkät kävelyt nyt kun puut kauniin sokerihuurrutettuja taitaa olla se paras vaihtoehto.
Hei Jutta,
Kiitos - kuva esittää niitä kotikoivuja joita on niin kaunista katsella kaikkina vuodenaikoina ja erityisesti nyt.Monien kiertolaisvuosien jälkeen olen vihdoin päässyt kotikoivujen alle-ulkomailla asuessani mietin usein että onnellisimmat taitavat olla ne ihmiset jotka osaavat jäädä kotikoivun alle eivätkä jölkota ympäri maita ja mantuja etsien sitä sateenkaaren päätä kaukana kotoa.
Vaaleanpunaiset ja turkoosit keittiökaapit ovat kyllä selkeä marraskuun ilmiö :)
Itse olen ajatellut poistaa kaksi kaapin ovea ja maalata sisältä turkoosiksi.
No minä juuri poistin parista kaapista ovet ja maalasin sisukset vaaleanpunaisella :) Ja sitten loput kaapit tulevat turkooseiksi. Kyllästyin odottelemaan, että milloin saan ne avohyllyt, joista olen haaveillut ;) Täytyy laittaa kuvia blogiin, kunhan etenee siihen vaiheeseen.
Hei Jutta vielä,
Aika hauska yhteensattuma - ne kaksi kaappia jotka ajattelin ilman ovia turkoosiksi olen aikaisemmin maalannut vaaleanpunaiseksi sisältä ja minäkin olen ajatellut siihen avohyllyjä, mutta yläkaapit niin käteviä säilytyspaikkoja ja kaapit kokopuuta niin ei niitä raaski poisrepiä.Yksi ympäristöekspertti kerran totesi niistä ettei missään nimessä kannata poistaa kun uusien kaappien liimojen ja muiden myrkkyjen poistumiseen huoneilmasta menee 2 vuotta.En minä mikään terveysfriikki ole mutta kyllä puu on aina puuta.Jossain lehdessä oli muuten juuri sellainen sisältä turkoosi oveton kaappi, missä Mallorca astioita esillä ( muistankohan nimen oikein ? )ja kuten aina kehun niin minullahan on absoluuttinen kitsch-silmä, joten niitä(kin) astioita on jo kerääntynyt.
Melita: Mikähän siinä on, että meidän sukupolven ihmiset ei osaa olla tekemättä työtä. Se jotenkin vain kuuluu elämään. Minullakin aina välillä haaveita kaikenlaisia,mutta työstä en kuitenkaa pysty luopumaan. Vaikka se joskus tuntuu raskaalta niin silti välttämättömältä.
Ota sinä nyt rennosti, kun olet saanut mahdollisuuden, jos talousasiat ei työttömyyden takia häiritse.
Hei Tuike,
Taloudellisesti aikamoinen katastrooffi ja ajoittain henkisesti myös, mutta jossain vaiheessa ja mielellään ainakin hyvissä ajoin ennen eläkeikää on tärkeää oppia ymmärtämään ettei elämän ainoa todellinen arvo kuitenkaan ole työssä.Työttömänä on pakoitettu löytämään oman arvonsa ja arvokkuutensa muualta.Samantapaisessa tilanteessa ovat mielestäni sinkut-se että joku haluaa olla sinun kanssasi kertoo muulle maailmalle että sinun täytyy olla ookoo ja kun olet töissä - vaikkakin jopa 8 tuntia päivästäsi totaaliriiston kohteena olet ihan ookoo muun maailman silmissä.Kaikkea tätä päätyy työttömänä fundeeraamaan ja joskus on hyvä näitäkin asioita pitempään miettiä.
Aivan! Olen sivusta seurannut muutamien ystävieni eläköitymistä ja täytyy sanoa, ettei se ole aina ihan helppoa.On hyvä hakea oikeutusta ja sisältöä elämään myös muualata. Minusta tuo sinun rinnastus sinkkuihin on oivallinen, sillä luulen, että tuollaisia alitajunnan virityksiä monilla on. Toisaalta kaikki me tarvitsemme hyväksyntää ja rakkautta ja vaaditaan todella hyvää itseluottamusta ja vahvaa luonnetta, että jaksaa uskoa itseensä, jos ihmissuhteissa tai työelämässä tulee useasti lunta tupaan.
Sinulla tuntuisi kuitenkin olevan niin paljon kosketuspintaa moniin asioihin, että selviät henkisesti. Taloudellinen puoli työttömyydessä on sitten se pahempi.
Ilonpilkahduksia! Harvoin halailen ihmisiä oikeassa elämässä ja virtuaalisesti vielä vähemmän, mutta nyt olis halaus paikallaan. Se sinun kommenttikin minun blogissa oli niin kiva! Halaus.
Post a Comment
Subscribe to Post Comments [Atom]
<< Home