Monday, April 06, 2009

Joskus tekis mieli



















H U U T A A !

Vaan se ei tietenkään käy mikäli haluaa
säilyttää terveen paperinsa.
Kaupungissa asuvan, jolla ei ole mökkiä
ei ole mahdollisuutta huutaa missään.
Ylläoleva - viime viikolla Kluuvikadulla
näyteikkunassa näkemäni mainos palautti
taas tämän epäkohdan mieleeni.
Tämä mainoksen nainen saa kalliissa vetimissä
huutaa sydämensä kyllyydestä ja vielä hyvää
korvausta vastaan.

Seurakunnat, jotka surevat ihmisten puuttumista
järjestämistään tapahtumista voisivat mielestäni harkita
hiljaisuuden retrettien rinnalle huutoviikonloppuja.
Hiljaa voi olla hyvin kaksi päivää kotonaankin-
ei siihen tarvita viittätoista ventovierasta.

Marjukka Halttunenkin kertoi Anna-lehden haastattelussa
menevänsä metsään huutamaan
( helppoa tuo kun on kesämökki ja metsää )
Jäljelle jää se yksi vaihtoehto - se mitä Liza Minelli
teki Cabaret elokuvassa - mennä seisomaan alikulkusillan
alle, odottaa junan ajavan yli ja . . .

8 Comments:

Blogger Pellon pientareella said...

Kyllä Suomessa saa kaupungissakin huutaa - humalassa. Että aina tarpeen mukaan baariin menoksi, pilkkuun asti tiskillä ja sitten vain ulos kadulle huutamaan. :) Itse nuorena suosin rantoja, joissa voi huutaa kilpaa lokkien kanssa.

1:07 PM  
Blogger neidonhiuspuu said...

Olen samaa mieltä. Huutaminen ei ole sallittua oikein missään. Ei kerrostalossa, ei pihoilla, ei metsissäkään tai jos, niin mustamaija paukahtaa hakemaan.
-Huutoviikonloput ovat loistava ajatus! Osallistun heti ensimmäiselle, jos järjestät. Luonnonkaunis rantamaisema ja täyshuutomahdollisuus!
Rakastan syvästi Totoro-elokuvaa. Se on mahtava, juuri lasten HUUTO ja isototoro!!! Lainaa se, jos et ole nähnyt, se on ihana. Iloa!

7:14 AM  
Blogger Hilja said...

Ihan totta! Joskus tulee vaan sellanen olo että täytyis huutaa ja eipä siihen kaupungissa juuri tilaisuuksia ole.

Myöskin juttu jota oon miettinyt että kaupungissa ei oikein "kehtaa" juosta ihan vaan juoksemisen ilosta. Pitää olla lenkkivaatteet päällä tai kiirehtiä bussille, täytyy olla syy siihen juoksemiseen.
Mutta mulle tulee usein sellanen olo että haluaisin vaan juosta. Ja kyllä mä sitten välillä juoksenkin, mutta tulee sellanen olo että nyt teen jotain ihan tyhmää ja kaikki pitää ihan pöhkönä.

9:41 AM  
Blogger Melita said...

Hei Pellon pientareella
Neidonhiuspuu ja
Hilja,
Lämmin kiitos kommenteistanne !

En oikeesti uskonut saavani yhtään kommenttia tähän päivitykseen.Kuulin nimittäin jostain että blogeihin kommentointi perustuu siihen että lukija joko pystyy tai haluaa samaistua bloginpitäjän ajatuksiin ja kuviin.
Olette siis rakkaat kommentoijat mielestäni tosi rohkeita naisia, kun uskalsitte myös myöntää haluavanne joskus huutaa.

Humalassa huutaminen tuntuisi tosi nololta, mutta lokkien kanssa kilpaa huutaminen kävisi kyllä.

Kyllä piipaat saapuis paikalle kun rupeaisi vaikkakin omassa kodissaan huutamaan.
Täyshuutomahdollisuus
- mikä upea sanakin.
Kiitos elokuvavinkistä !
Toivon näkeväni sen pääsiäispyhien aikana.

Ymmärrän mitä tarkoitat Hilja,
matkalla töihin aamuisin tulee juosten vastaan mies,joka ei juokse ehtiäkseen metrolle ( niitä menee 4 minuutin välein ) eikä ole lenkkivaatteitakaan päällä ja kyllä se näky todella on tavallisesta poikkeava.
Itse pidän siitä että uskaltaa olla tavallisesta poikkeava, joten
toivotan sinullekin rohkeutta näihin äkillisiin pyrähdyksiin ilman järjellistä syytä.

12:21 PM  
Blogger Hallatar said...

Meillä naapurit huutavat kyllä ihan asunnossaan. On yö tai päivä...

6:02 AM  
Blogger Pellon pientareella said...

Heh, sunhan ei tarvitse olla humalassa, mutta liikut vain samaan aikaan kuin humalaiset, niin huutajaa ei kukaan huomaa. Ainakaan isoissa kaupungeissa. :)

Mä olen sitä mieltä, että huutaa jos huudatuttaa. Mitä sitten jos muut ihmettelee. Olen huutanut useinkin, varsinkin siis nuorena. Mutta olenkin vähän outo, myönnetään...

9:51 AM  
Blogger Melita said...

Hei Hallatar,
Tämä nykyinen koti on hiljainen mitä nyt alakerran asukas joskus sunnuntaiaamuisin innostuu laulamaan jotain kansanlaulua ja soittimena kaksi laudanpalasta, joita hakataan voimallisesti yhteen.
Mutta mitä sitä koti-ikävälleen voi ?
Lapsuudenkodissa ( myös Itä-Helsingissä ) alakerran naapurit huusivat yötäpäivää ja taisi siinä rytäkässä kirjahyllykin kaatua useammankin kerran.

Hei Pellon pientareella,
Itsekin tunnen olevani hieman outo, mutta raja menee siinä huutamisen kohdalla - tuntuisi kuin pallot olisisvat karanneet käsistä jos rupeaisin vaikka töissä huutamaan .. eihän sitä hyvällä katsottaisiin

10:58 PM  
Blogger Heli said...

Hahaa, minäpä olen vastarannan kiiski ja sanon, että saa huutaa. No, eihän se tietenkään vaikuta normaalilta missä vain huudettuna, mutta esim. kotona, metsässä, rannalla sinne autiuteen.

Minä olen huutanut. Kotona, metsässä ja rannallakin :). Se on aivan ihanaa. Huudan raivosta, saatan joskus lähes kirkaistakin (sekä ok-talossa että kerros-...), en siis sen kummmemmin. Joskus huudan ilosta, jne. Vielä olen kotona terveen paperein ;D. Tosin, en tiedä onko se naurun aihe, mutta ehkä minun kohdallani on.

11:10 PM  

Post a Comment

Subscribe to Post Comments [Atom]

<< Home

website hit counters
free web counters