VALOA SAVESSA
Työväenopiston savityöryhmämme järjesti
opettajamme Katjan innoittama savilyhtynäyttelyn
Itä-Helsingin Stoan kahvilassa.
Avajaiset eilen ja näyttely esillä 15.12.2008 asti.
Kuvassa työni Tripp,Trapp ja Trull ja lisäksi simpukkatuikku.
Olen myös ilmoittautunut Stoan huomisiin joulumyyjäisiin, joten täytyy tästä lähteä muuttamaan tämä risukasa kahdeksaksi pariksi korvarenkaita ja silittämään liina, jota en tosin ole löytänyt joten liinaa saa esittää verhoparin puolikas. Mutta... huomisen jälkeen loppuu hosuminen .. muistelen tässä menneitä aikoja kun äiti leipoi keittiössä yötä myöten ja minä kuuntelin radiosta joululahjavalvojaisia juoden teetä, jossa itsetehtyä aprikoosihilloa ja kudoin kaikessa rauhassa sitä viimeistä lapasta.
Äitini oli ihmekokki, joka muutti vaikka pienen kasan kiviä herkulliseksi illalliseksi, mutta yksi jouluajan ihmetys on jäänyt mieleen eli REX-kakku. Se oli peltiseen vuokaan
( voipaperivuoraus )kerroksittain ladattuja voileipäkeksejä peitettynä tummalla suklaalla ja sitä me lapset kyllä söimme naama pitkänä - aikuisista en tiedä.
Ja Telle-täti tuli miehensä kanssa Kemistä ja toi
graavilohta, mutta sen päälle ymmärrän kyllä nyt oikein hyvin
- silloin aikoinaan oli samaa osastoa sen REX-kakun kanssa.
RAUHAISAA JOULUKUUTA toivottaen Melita
Työväenopiston savityöryhmämme järjesti
opettajamme Katjan innoittama savilyhtynäyttelyn
Itä-Helsingin Stoan kahvilassa.
Avajaiset eilen ja näyttely esillä 15.12.2008 asti.
Kuvassa työni Tripp,Trapp ja Trull ja lisäksi simpukkatuikku.
Olen myös ilmoittautunut Stoan huomisiin joulumyyjäisiin, joten täytyy tästä lähteä muuttamaan tämä risukasa kahdeksaksi pariksi korvarenkaita ja silittämään liina, jota en tosin ole löytänyt joten liinaa saa esittää verhoparin puolikas. Mutta... huomisen jälkeen loppuu hosuminen .. muistelen tässä menneitä aikoja kun äiti leipoi keittiössä yötä myöten ja minä kuuntelin radiosta joululahjavalvojaisia juoden teetä, jossa itsetehtyä aprikoosihilloa ja kudoin kaikessa rauhassa sitä viimeistä lapasta.
Äitini oli ihmekokki, joka muutti vaikka pienen kasan kiviä herkulliseksi illalliseksi, mutta yksi jouluajan ihmetys on jäänyt mieleen eli REX-kakku. Se oli peltiseen vuokaan
( voipaperivuoraus )kerroksittain ladattuja voileipäkeksejä peitettynä tummalla suklaalla ja sitä me lapset kyllä söimme naama pitkänä - aikuisista en tiedä.
Ja Telle-täti tuli miehensä kanssa Kemistä ja toi
graavilohta, mutta sen päälle ymmärrän kyllä nyt oikein hyvin
- silloin aikoinaan oli samaa osastoa sen REX-kakun kanssa.
RAUHAISAA JOULUKUUTA toivottaen Melita
posted by Melita at
9:13 AM
5 Comments:
Persoonalliset savilyhdyt.
Minullekin tulee mukavat lapsuuden joulumuistot mieleen, kun luin omistasi.
Hei Arleena,
Kiitos kommentistasi !
Lyhdyt ovat lumenvalkoiset, mutta kameran linssi muuttaa nyt kaiken valon keltaiseksi - siihen on tyytyminen.
Joulumuistot ovatkin varmasti ne kirkkaimpina säilyneet muistot siis niiden keämuistojen kanssa.
Minäkin muistan sen Rex-kakun. Sitä ei paistettu lainkaan.
Lyhdyt ovat hauskat! Kiva olisi nähdä ne.
Muistan lapsuuteni jouluista hyvin vähän (?), en tiedä miksi. Teini-ikäisenä muistan sen valtavan haikeuden, minkä joulu toi, ja uudet sukat, miltä näyttivät/tuntuivat jalassa.
Iloa!
Vielä. Jotain muistoissasi on sellaista lämpöä. Se miten hellästi kerrot äidistäsi ja miten tulee tunne että YHDESSÄ teitte ja elitte.
Ihania lyhtyjä! Näin joulukuussa on ihanaa, illan tummetessa, tunnelmoida kynttilän valossa :)
Post a Comment
Subscribe to Post Comments [Atom]
<< Home