Wednesday, March 12, 2008

PÄÄSIÄISKORISTEITA 2













Näillä näkymillä leskenlehdet jo kukkivat
pääsiäisenä mutta josseivät niin niitä voi
askarrella ruohon sekaan pajusta -
keltainen on vesiväriä.

IHMENEULE ja muita neuleihmeitä




















Tämä neule löyty
i Vogue-lehdestä ja saa
ihmettelemään: Mikä mahtaa olla puikkokoko ja
ja mistä lanka ? Joudun korjaamaan -
29.1.päivityksessäni ollut bolero taisikin olla
ihan "kohtuuhintainen" - tämä mekko nimittäin
maksaa 3600 euroa.Löysin tänään boleron

suunnitelleen Sandra Backlund nettisivun
www.sandrabacklund.com

Aivan u s ko m a t t o m i a neuleita - tässä ollaan jo
siirrytty kutomisessa tosi hamaan tulevaisuuteen joka
Sandran ansiosta onkin tätä päivää -ei ehkä ihan
arkea kuitenkaan.


KUVA





















Monenmonia kuvia olen elämäni aikana ihaillut mutta yksi
kuva on ylitse muiden eikä sen hohto ei vuosien varrella ole
yhtään himmentynyt.Ei ole itkukaan kaukana

C

C kirjaimesta tulee oikeastaan ainoastaan mieleen
poikani Ciaran -Rakkautta ennen ensisilmäystä ja
päivä päivältä enempi.
C kuvana on Celsius ja Ciaran muokkasi kuvan.


Jatkuu ... D niinkuin

13 Comments:

Blogger Christine Clemmensen said...

Oh yes - very beautiful. (I don't understand the words, but I like the pictures:)
Thanks for your visit.

12:31 PM  
Blogger Matroskin said...

Nyt äkkiä hakemaan halkokaupasta halot ja kutomaan. Syntyy selvää säästöä.

1:36 AM  
Anonymous Anonymous said...

Kiitos ideasta!
Aiomme tässä lasten kanssa askaroida leskenlehtiä pihanurmelle kun näytivät niin kivoilta ja kauniilta tuossa kuvassasi!

8:42 AM  
Blogger Melita said...

Christine, thanks for your visit.If only I had a scanner my all time favorite picture (kuva) would look so much better..

Matroskin,todentotta ja pankkiin voisi viedä säästyneet 3550 euroa.
Kiitos vierailusta !

Helinä, paju"leskenlehdet" opin aikoinaan työtoveriltani Mirjalta joka myös tarjoili meille uunissa munanvalkuisen ja tomusokerin avulla kuorutettuja karpaloita ja tällaiset muistot jäävät elämään..

10:30 AM  
Blogger Liivia said...

Ihmeneule tosiaan, mutta aika hieno, siis johonkin teatterirekvisiittaan!

Mitä eikö siellä Hesan seudulla ole vieläkään lunta, täällä tulee taivaan täydeltä jo viidettä päivää. Entisissäkin olis jo ollut.

4:12 AM  
Blogger Melita said...

Hei Liivia,
Sekä kuvan että Sandra Backlundin neuleet todella ovat kuin teatterirekvisiittaa mutta mielestäni erityisen kiehtovaa on se että joku on kokonaan onnistunut häivyttämään mielestään ajatuksen että neuleessa kuuluu olla etu-ja takakappale ja hihat.

4:42 AM  
Blogger Sormustin said...

No huh mikä neule! Jotain ennennäkemätöntä!!

9:39 AM  
Blogger Melita said...

Niinpä Sormustin, kuten yllä totesin-
joku on onnistunut unohtamaan kaiken koulussa käsityötunnilla opitun ja tähän toivoisin itsekin pystyväni.
Olen jo pitkään ajatellut että luovuus voisi olla kyky yhdistellä ei niin itsestään selviä asioita-niinkuin Matroskin yhdisti neuleen halkoihin tai niinkuin ystäväni Riitta sanoisi - se sopii yhteen niinkuin lihapullat ja hajuvesi.

11:17 AM  
Blogger tuike said...

Hei älkää! Kai te jotain hyödyllistäkin koulun kässäntunneilla opitte? Olen sitä mieltä, että luovuus ei synny noin vaan tyhjästä. On hyvä osata perusasiat ja sitten voi asioita soveltaa. Käyttää tai unohtaa, yhdistellä. Hei joku hyvä muisto nyt kässäntunneilta,pliis. Muuten menee työmotivaatio!

7:58 AM  
Blogger Melita said...

Hei Tuike ja Kiitos kommentista !
Mulla oli huono tuuri käsityöopettajan kanssa kun aina tunneillaan itkua tuhersin ja ompelin.Äitini ompeli kaikki minun ja veljeni vaatteet ja opetti myös kaiken kutomisesta - varsinkin karanneiden silmukoiden metsästysoppi on ollut todella hyödyllinen taito.Olet aivan oikeassa -ilman perusasioden hallintaa ei soveltaminenkaan onnistu-Sandrakin satavarmasti hallitsee oikeat ja nurjansa,kavennukset ja levennykset.
Luovuus ei synny tyhjästä mutta mistä vai kuuluuko tämä sarjaan kysymyksiä:Miksi leijona on ?
Koulumuistoni eivät muutenkaan ole kummoisia.Opettajat käyttivät motivoimiseeni vähättelyä ja mitätöintiä ja kohdallani se todella toimikin.Arvosteluasteikko oli todistuksessa 4-10.Äitini oli Hangosta joten kotikielenä oli ruotsi.Ruotsinopettajani( suomenkielisessä koulussa )oli koko kouluajan sama ja niin oli todistuksen numerokin eli 5 siis viisi.Luokkatoverilla joka opetteli ruotsinläksyt ulkoa ja vastasi kysymyksiin suoraan kirjan lauseilla on numerona 10.Kun tiedustelin asiaa niin vastaus oli että kirjoitusvirheiden vuoksi ei minulle voinut antaa vitosta enempää.
Englannin opettaja seisotti luokan edessä monet kerrat jotta muut saisivat katsoa ihmistä joka ei koskaan tule oppimaan englantia ja todistuksessa arvosana 4.(Asuin 6 vuotta Lontoossa ja pojankin synnytin englanniksi.)Matikassa oli arvosana aina 5 ( pankissa aikoinaan töissä 7 vuotta ) ja voimistelussa 6 kun jo 12 vuotiaana olin 176cm ja painoin 48 kiloa ja tulin kolisten alas kaikilta telineiltä niiden 150 senttisten nauraessa vieressä.MUTTA ! Pesäpallossa olin luokan paras ja kuvaamataidon opettaja oli sitä mieltä että olen Suomen taide-elämän tulevaisuuden lupaus joten niillä eväillä sitä elettiin.
Lupaus jäi lunastamatta mutta kaikenlainen "rautalangasta"vääntäminen on ollut sitä mieluisinta tekemistä.
Tulipa tarkka selonteko .Olisikohan jopa liiankin tarkka ..?

12:46 AM  
Blogger Hallatar said...

Miunkin tekisi mieli pajuja...
Tiedän hyvän paikankin...

Tuo siun leskenlehti-ideasi on
tosi kiva. =)

Mukavaa pääsiäistä siulle. =)))))

12:47 AM  
Anonymous Anonymous said...

Otsikko uusimmasta Opettaja -lehdestä: pedagoginen taito on syvää inhimillisyyttä ja kannustusta. Näinhaän sen pitäisi olla. Koulumuistosi eivät olleet opettajakuntaa mairittelevia, mutta täytyy muistaa, että opettajista huolimatta olet selviytynyt elämästä. Ja ehkä myös opettajan (kuvataide) ansiosta. Näin usein ajattelen, kun itsekin opettajana toimin ja olen varma, etten pysty kaikkia oppilaita kohtelemaan niinkuin oikein olisi. Oppilaita saattaa päivässä olla kuutisenkymmentä, mikä on liian suuri määrä inhimillisiä kontakteja hallittavaksi. Virheitä tulee: joku jää ilman huomiota ja jolu saa vääränlaista huomiota jne. Tämä on asia, jonka koen työssäni kaikkein raskaimmksi:ajanpuute. Nuoret elävät aikuiskontaktien puutteessa ja koulussa olisi hyvä tilaisuus kontakteihin, jos opella vaan olisi VÄHEMMÄN oppilaita. Se olisi kaikkien etu.

Toivon (ja uskon), että nykyään ei enää tuollaista kuvaamaasi koulukasvatusta ole Suomesssa. Vaikka valitukset opettajista ovat kyllä lisääntyneet, mutta tällaisia kuvaamasi kaltaisia asioita valitukset eivät käsittele.

Mitä tulee luovuuteen, niin uskon, että jonkinlainen geneettinen lahjakkuus todelliseen luovuuteen vaaditaan. Ei voi ryhtyä noin vain näkemään asioita toisin, luovasti. Uskon kyllä, että esim. taiteellista näkemystä voi oppia ja opetella, mutta luovuutta tuskin pystyy OPETTAMAAN.Voi kyllä luoda puitteet, jossa luovuudelle annetaan mahdollisuus kehittyä. Tulipa tekstiä; toivottavasti ajatukseni pikkuisen hahamottui.

Mukavaa pääsiäisen aikaa! Tuike

11:40 AM  
Blogger Melita said...

Mukavaa pääsiäisen aikaa sinulle myös Tuike ja kiitos kommentista !Olen useasti lukenut että lapselle riittää yksi kannustava aikuinen ja minunkin tapauksessani riitti.Itseasiassa kyse oli enemmänkin nöyryyttämisestä ja sen vastaanottamisesta naama peruslukemilla on ollut elämässä paljon hyötyä kun olen ollut asiakaspalvutehtävissä koko ikäni.
Opettajan työ - varsinkin tänä päivänä on varmasti TODELLA rankkaa ja täytyy oikeesti kunnioittaa kaikkia niitä jotka siihen haluavat ja uskaltavat ryhtyä.

1:54 AM  

Post a Comment

Subscribe to Post Comments [Atom]

<< Home

website hit counters
free web counters