Hei Kaikki,
Puolen vuoden harkinnan jälkeen olen niin rohkaistunut että
olen avaamassa omia kotisivujani. Valitettavasti hyvinkin
suunniteltu on kuitenkin vasta puoliksi tehty
joten kovasti toivon ettei tämä hanke mene ihan . . .










Olen keväästä lähtien ihaillut teidän bloggaajien aherrusta -
koulun käsityötunnit eivät ole siis ihan kaikkia nujertaneet.
Ensimmäinen neuleeni 60-luvulla oli huovutetut
tummanturkoosit eriparilapaset.Peruslankakin huovittuu kun
sitä eestaas purkaa , kutoo kädet krampissa ja kostuttaa 36
asteisella hiellä ja kyyneleillä.

Sanonnan " seistä tumput suorina " on varmaan keksinyt
joku joka on joutunut lähtemään aamulla kouluun näissä
itsekudotuissa kun äidin kutomat ovat lumileikeissä
kadonneet illanhämärässä kinoksiin.
Kyllähän ne vappuun mennessä yleensä löytyvät mutta . . .

Täällähän on ollut tapana esitellä lankavarastojaan joten
minäkin sitten alla olevalla kuvalla.













Kyllähän tämä kuva heittää ilmaan kysymyksen :
" Voiko tämä olla koko totuus ? " Kyllä se melkein on - tosin
kaapissa on laatikollinen 90-luvun Cottonellaa ihanissa väreissä.
Upea lastenneulelanka joka pitää muotonsa ja värinsä
pesusta toiseen ja parasta kaikesta- ei kutita.
Niistä tulee varmaan kuvakin myöhemmin.

Taidan tässä yhteydessä paljastaa missä ne loput langat ja keskeneräiset työt ovat.

90-luvun puolessavälissä minulle valkeni että minussa asui pieni
lankahamsteri ja päätin tulla kaapista ulos - lankoineni.
Lankoja oli kolme jätesäkillistä - keskeneräisistä lanka
poikki ja aloitetut hihat ja etu-tai takakappaleet roskiin
ja langat paperikassiin. Lopputulos oli että vein 5 kassillista
paikalliselle kirkolle Diakonia-työhön eikä siellä millään
meinattu uskoa että päätökseni luopua langoistani oli lopullinen.