Se oli rakkautta
ennen ensi silmäystä

It was love before the first sight

Sain luvan pojalta julkaista yhden kuvan
kunhan se on tarpeeksi vanha ja lukemattomien
joukosta valitsin tämän, joka on minulle yksi rakkaimpia.

Sirkus tuli kaupunkiin












Eräänä heinäkuun aamuna näkyi keittiönikkunasta sirkusteltan kupoli. Illalla olikin jo näky tällainen-sirkusta jo koottiin kasaan. Nykyisen kotimme ikkunasta näkyy sirkuksen tulo - silloin kun kävimme pojan kanssa joka syksy vuosien ajan tiesimme sirkuksen tulosta mainospahvien ilmestymisestä kadun kulmiin. Niin köyhää ei ollut koskaan ettei olisi ollut varaa pääsylippuun, popkorneihin, hattaraan, pillimehuun ja poniratsastukseen.Siihen aikaan sirkus saapui aina lokakuussa ja illan hämärässä lähdettiin hihkuen liikkeelle.
Jossain vaiheessa meidän sirkusreissut ja muutkin (ihan oikein)
loppuivat. Poika sanoi syyksi, ettei minun kanssani kehtaa liikkua
missään kun puhun tuntemattomille ja hymyilen vauvoille.
Poika on nyt armeijassa ja tässä on toteutumassa se paras
mahdollinen - olen tekemässä itseäni tarpeettomaksi ja
kieltämättä kasvun paikka tämä on - tarpeettomuus.
Lisätty 26.8.2008
Olen koko päivän miettinyt tätä tarpeettomuutta
ja tullut siihen tulokseen, että siinä on enemmän hyvää kuin huonoa.
Kukaan ei odota tarpeettomalta mitään, joten omaa
aikaa jää enemmän ( paljon enemmän ) Aikaa toteuttaa
ominta itseään eli mahdollisuus tehdä kaikkea kivaa.
Tarpeellisella ei ole tällaiseen mahdollisuutta, kun ympärillä
kaikki haluavat oman osuutensa ajastaan.
Eli olisiko tarpeettomuus loppujen lopuksi ennemmänkin
palkinto hyvin tehdystä työstä kuin kasvun paikka ?















Teini-ikäisten ninjamutanttikilpikonnien
pahis eli Rasputin, the mad frog.
Tämä oli pojan leluista ihan lempparini, jopa niin että kun
alkuperäinen unohtui metroon minä surin enemmän ja
piti seuraavana päivänä ostaa uusi.

Taiteiden yö terveiset Helsingistä !















Kuvan Valto Saaren öljyvärityö Brigitte ja Marilyn on nähty
ja on nähtävänä 30.8.asti Vuotalon Galleriassa
Vuosaaressa.Tämä työ ja monet muutkin näyttelyn työt
herättivät tunteita, joita ei kuvailla , koska ovat sanojen ulottumattomissa.

Idän ihme



















Tämä Helsingin Vuosaaren metroaseman vieressä
oleva rakennus on Suomen korkein asuintalo.
Se valmistui vuonna 2006 - korkeutta 100 metriä
maanpinnasta, kerroksia 26 ja ylhäältä näkyy Tallinaan
asti.Tätä alhaalta katsoessa jalat tukevasti maanpinnalla
oikeasti huimaa.
Talon arkkitehdit ovat selvästi ajatelleet, että
talossa asuvat äidit ovat päivisin töissä, koska tässä
ei kannata huudella " Äiti tuu ikkunaan-täällä
huutaa Talvikki "
Vai huudellaanko niin enää missään ?
Kyll mä niin huutelin ja äitikin huuteli syömään.
Se oli silloin tosi tylsää, mutta nythän sitä suuresti
arvostaisi varsinkin kun äiti muutti kipon kiviäkin
herkulliseksi ateriaksi.











Liivian talossa oli ehdotus ottaa " mallikuva " itsestä ja minähän heti yllytyshulluna ilmoittauduin mukaan.
Ajattelin, että tästä selvitään yhdellä otoksella kun kuvaajan ja kohteen välillä on matkaa 100 metriä, mutta Piilomajan Violetin kuvat olivat niin sureveenejä, että ajatus hiipui joten laitan tähän kuvan, jossa peruukki päässä on jonkinlaisia mallin elkeitä.
PS
Yksi olisi myös kysymys..
Blogiprofiileissa näkee usein blogeja, joita sitten klikkaamalla
tulee teksti : "Tämä blogi vain kutsuttujen lukijoiden käytettävissä.
Näyttää siltä, että sinua ei ole kutsuttu lukemaan tätä blogia "
Milloin näitä blogeja päivitetään - silloinko kun pää on ihan vedenpinnan alapuolella ?

Katson maalaismaisemaa ja ymmärrän...











Lauantai 16.8.
Rakas ystäväni Marianne kutsui minut
tänäkin vuonna maalle - Ilolaan, jossa
hänellä ja kolmella kissallaan on ollut kesäpaikka
vuodesta 2002





















Ilola on 10 minuutin matkan päässä Porvoosta
Loviisaan päin ja edustaa minulle ihan paratiisia.
Päivä paratiisissa vietetiin tänä kesänä sisällä kun luonto
ruiskutti pruittipullosta ilmaan lämmintä vettä koko päivän.













Tarjoilu oli jälleen kerran vimosenpäälle ja pääruokana
Pellingin kalastajalta ostettuja kalapihvejä.

















...kuinka onnellinen voikaan olla hän,
joka täällä vain saa aina asustaa















PS Umpisuomalaisen Maalaismaisema-kappaleen
on säveltänyt Elton John ja sanoittanut Jukka Virtanen.

PS 2 Päivä maalla ei ehkä kuulosta kovinkaan kummoiselta,
mutta yksi päivä täällä on aina ollut minulle kummoista
paljon suurempi juttu

Kaisaniemi













Kaisaniemi on paikka, missä haluaisin
käydä joka päivä, koska siellä on kaikki
se mielestäni paras Helsingin keskustassa.
Metroasemakin on kaunis lattiavaloineen,
taidenäyttelyineen ja värikkäät neonvalot rullaportaissa
vastaavat viittä kirkasvalolamppua milloin vain.
Kivenheiton päässä Yliopiston kasvitieteellinen
puutarha, Kruununhaka, Suurkirkon takana pieni
kirkkopuistikko, jossa voi kuulla keväisin
mustarastaan laulun. Kluuviin johtavan uloskäynnin
seinistä voi ihailla näitä kalliopiirustuksia, joita on
Euroopassa maalattu 35 000 vuotta-
nämä ovat ajalta 2007 jKr.
















Tässä kalliotunnelissa
sanotaan myös olevan
loistava akustiikka ja todella
kaikki täällä kuultu jää tunneiksi
mieleen soimaan, kuten eilen aamulla näitä
kuvia ottaessani haikea slaavilainen
viulunsoitto.

F niinkuin












Kuva leikekirjasta vuodelta 1995
Nämä ottaisin kaikki

Floppi, feta, fantasia ( myös Earth, Wind & Firen
hieno kappale aikojen takaa ) feikki ja friikki.
Voiko alle kymmenen paria kenkiä omistava olla
kenkäfriikki ? Jos voi niin olen.










Ostin nämä kengät viime perjantaina alennusmyynnin
päättäjäisistä. Pojalla oli kyllä sellainen mielipide esittää,
että en ehkä ihan ole "pissiskenkä-iässä."
Ehkä varastoin nämä joisiksi vuosiksi ja otan ne käyttöön,
kun olen muuttunut näkymättömäksi.
Enpä taida kuitenkaan niin kauan odottaa...
Pii aikoinaan pakinoi Helsingin Sanomissa naisen iästä
jolloin hän totesi niitä olevan kolme:
"Torttu, harppu ja korppu." Silloin ei vielä tiedetty
neljännestä eli näkymätön.Vai olisiko se jossain tuossa
harpun ja korpun välimaastossa ?


















Jalkineisiin liittyen vielä kuva meidän Stellasta, joka
kuvassa tutkistelee tarkkaan pojan Puolustusvoimien
tarjoamia loma/juhlajalkineita kokoa 48

Ei tuu mistään mitään
Siis sunnuntai-iltapäivisin

Sunnuntaihan on lepopäivä, silloin vain ollaan
mutta se vasta vaikeeta onkin. Olla vaan ja
möllöttää, mutta kun kaikki se mitä ei ole
( siis itse haluaisi olla, muttei ole )
jotenkin korostuu niin tulee ihan synkkä olo
eikä osaa muuta kuin maata sängyllä, huokailla
ja voivotella.Ihan erehdys oli ruveta lukemaan
niitä kalliille paperille painettuja " hienoja " lehtiä
joissa kauniita ( siistejä ) koteja ja vielä kauniimpia
ihmisiä ja vaatteita.
Kyll mulle toi arki taitaa sopia sittenkin paremmin.
Arjen tuntuahan voi järjestää lähtemällä kauppaan
vaikkapa ostamaan maitoa ja kissanruokaa.
Kaikkina muina viikonpäivinä pärjään joutenolon
kanssa loistavasti-melkeinpä liiankin hyvin.

Sillä reissulla kuvasin pihlajapuun-















Taitaa olla kylmä talvi tulossa
kun luonto laittanut näin paljon evästä linnuille !

Iloista elokuista arjenjuhlaa kaikille !

Kuvia Kalasatamasta 2













Nyt ne jo purkaa.Tätä rakennusta en
ole "kokonaisena" nähnyt, mutta vahvasti
tuntuu siltä, että oli kauniimpi kuin se
joka tulee tilalle ja ihan varmasti oli pienempi.
Kalasatamaan tulee koti 18 000 ihmiselle
eikä minulla ole sitä vastaan mitään, että
keskustaan, merenrannalle rakennetaan
pieni kaupunki, mutta nämä alkuperäiset
pienet rakennukset ( kun alue niin laaja)
pitäisi mielestäni säilyttää ja kunnostaa asukkaiden
käyttöön esim kahvilana ja kaupungin kirjaston
lehtienlukutiloina ilman taloudellisia tavoitteita.
Taidan elää jossain ihan omassa ajassani kun edes
ajattelen, että näin kalliille tonttimaalle voitaisiin
jättää jotain kaunista kaikelle kansalle.












Lähestyin rauniota purkumiesten katseen alla
ja tutkin, jospa jonkun pienen muiston löytäisin
ja tämä ( mielestäni ) kaunis paperitaideteos
roikkuu nyt makuuhuoneen ikkunassa.
Huokoinen pahvi on kauniin helmenharmaata,
mutta sitä väriä ei millään saanut kuvattua-
ei aamulla eikä illalla.

Kuvia Kalasatamasta 1














Elämä on täynnä yllättäviä käänteitä-
suuri sellainen tuli kohdalleni kesäkuussa
kun alkoivat maanantaista-perjantaihin
metromatkat Kalasatamaan.














Joutsenia paikallisen
pesulan ikkunassa.

Tulevasta sarjasta " Elämää sohvaperunana"
VIIKON SITAATTI
" Missä on lepoa ja mietiskelyä,
siellä ei ole huolta eikä harhailua"
-Franciscus Assisilainen