MÄ EN ALA MITÄÄN

Terveisiä Hangosta !
Meillä on kotona se ainoa tietokone rikki.
Poika lisäsi muistilevykkeen ja sitten rupesikin
haisemaan palaneelle ja lopputuloksena musta ruutu.
Luottoinsinöörimme Grego suorittaa
asevelvollisuuttaan Vekarajärvellä joten tietokoneen
saaminen takaisin käyttöön on nyt kiinni
Puolustusvoimien myöntämistä lomista.
Enitenhän tässä harmittaa se että olin jo niin
koukussa teidän kaikkien ihanien ihaniin blogeihin
ja nyt sitten pitää niinkuin aloittaa alusta.
Toivottavasti ei siihen kuitenkaan niin kauan mene.

Kun tästäkään ei nyt ole olemassa kuvaa niin laitan
tähän lopuksi tammikuussa aloittamastani mietekirjasta
(siis lehdistä leikattuja mietelauseita + siihen sopiva kuva)
muutaman

"Mitä sydämesi pitää suurena, se on suurta.
Sielu korostaa asioita aina oikein."
-Ralp W.Emerson

"Onni on tila jossakin liian vähän ja
liian paljon välillä."
Real Simple-lehden mukaan kyseessä
on suomalainen sananlasku

HYVÄÄ VIIKONLOPPUA !

KUULOKUVA

Siitä hetkestä on kamalan kauan, melkein
niinkuin ihmisenikä sitten kauan.
Äiti oli kuollut sinä kesänä ja koti oli autio
ja siellä jotenkin kaikui. Oli lauantaiaamu ja
aurinko paistoi taivaalta, jossa ei näkynyt
pilvenhattaraakaan.
Lähdin eväiden kanssa pyörällä Laajasalon
uimarannalle ja viivyin paahtavassa auringossa
koko päivän.Suojakertoimia taisi siihen aikaan
olla vain yksi, joten illansuussa kotiin palattuani
oli sellainen palanut olo-samaa vahvisti peili.
Avasin parvekkeen oven - 100 % pölyesteriverho
lepatti iltatuulessa kun lepäilin sellaisella mustan-
harmaan nyppyläisellä sohvalla.Olin avannut putkiradion,
sellaisen puisen laatikon, jossa kanavavalikon yläpuolella
kangasverhoilu.(Perheeni ei koskaan ole ollut mikään
"elämää ja elektroniikkaa"-perhe, kun ääntä lähtee se
riittää, sama päti muihinkin kodinkoneisiin)
Olin juuri tulossa siihen kohtaan kun rupeaa paleltamaan,
kun radiossa alkoi soida Raita Karpon esittämänä
"Jo karjalan kunnailla" eikä koskaan sitä ennen ollut mikään
musiikki herättänyt sellaisia väristyksiä.
Minulla ei ole minkäänlaisia juuria Karjalaan, mutta nyt
ymmärrän, että siihen hetkeen liittyi kaipaus ja haikeus
ja tunne jostain ikuiseksi ajoiksi menetetystä.

Muita mieleen syvästi jääneitä kuulokuvia oli ensikuulema
Pink Floydia täysillä Vanhan kuppilassa ja Ella Fitzgeraldia
lontoolaisessa viinbaarissa...

MATKALLA 4.4.08 klo 9.03 Turun juna












Lähtö Hankoon kassien ja pussien kanssa
joita kaksi kädellistä.
Paras toivoa että kaikki mukana koska
mitään ei voi enää hakea.
Perillä Hangossa klo 10.58
Koko päivä meni seilatessa galleriassa.
Ripustussuunnitelma toimi vain
osittain joten kello oli sitten 11 illalla kun totesin
että tämä taitaa nyt olla niin valmis kuin voi olla.
Vaikeinta näyttelyissä on se tyhjä olo mikä seuraa
avajaisten jälkeen - sellainen kuin olisi lähettänyt
lapsensa maailmalle.
Siinä kaikessa kiireessä ja huiskeessa heiluin
kamerankin kanssa niin että vain muutamia kuvia
voin julkaista nyt mutta laitan lisää myöhemmin
eli

KUVIA osa 1















MUNANKUORIRAKKAUTTA






















SYDÄN TIETÄÄ PAREMMIN ja
TÄHTITAIVAS















Hyvää alkanutta viikkoa kaikille !